Toiveista totta, matka Kreetalle.

Olen ollut Kreetalla, Kreikassa, ensimmäisen kerran jo joskus 10 -vuotiaana. Parikin kertaa. Lisäksi muualla Kreikassa, ja noista matkoista on jäänyt joku ikuinen kaipuu tuonne Välimerelle. Vuosia olen haaveillut palaavani, mutta kammottavan lentopelon astuessa elämääni erään Egyptin reissun jälkeen, on tuo lentäminen jäänyt vähän vähemmälle. Huvittavaa, että en ole edes näiden vuosien aikana osallistunut mihinkään kilpailuun, missä voisi voittaa jonkun ulkomaan matkan. Syystä että olen ollut ihan varma, että käyttämättä jää.

Nyt kuitenkin oltiin puhuttu jo pari vuotta, että sinne pitäis kyllä nyt oikeasti lähteä. Keinolla millä hyvänsä. No, tänä kesänä sitten päätettiin että kyllähän sinne mennään. Syyskuussa sitten istuttiin äitin kanssa alas, ja selailtiin vähän tarjontaa. Paljoa ei enää vapaita kohteita ollut, koska varaamisesta oli enää 2,5 viikkoa lähtöön. Eli aika nopealla aikataululla mentiin. Matkatoimistoksi valikoitui Apollomatkat, paikaksi Rethymnon ja hotelliksi Ideon. Hotelli sijaitsi vanhan kaupungin laidalla, meren äärellä, ja oli valintamme juuri siksi. Vanha kaupunki alkoi ihan hotellin nurkalta! Hintaa matkalle tuli hieman päälle 600 euroa per henkilö. Lisäksi joitain lentokenttäkuljetusmaksuja, sekä otimme myös maksulliset paikat lentokoneesta, 18 euroa suuntaansa maksoi se että sai valita haluamansa istuinpaikan. Näin takasimme sen, että paikat olivat lähekkäin ja minä saisin käytäväpaikan.

26.9.15 lähdimme matkaan päivällä. Ensin tietenkin piti kerran palata, kun unohdin ajokortin kotiin. Tampereella pysähdyttiin vielä ostamaan uudet kengät matkaa varten. Että jaksaa sitten tallata. Saavuimme Vantaalle siinä iltasella, olimme varanneet huoneet Hotelli Rantasipi Airportista, joka olikin tuttu hotelli. Toinen huone ihan normaali 89 € ja toinen lentoparkilla, eli siihen sisältyi viikon maksuton pysäköinti hotellilla sekä edestakaiset matkat lentobussilla kentälle ja takaisin 119 €. Käytiin illalla syömässä ihan supertäyttävät kanakorit. Sitten nukkumaan, koska aikainen herätys.

27.9. sunnuntaina heräsimme 4:30 ja kävimme aamupalalla. Ei oikein maistunut, alkoi jo matkakuume todellakin vaivata. Tai minua oikeastaan vaan se lento... olin kyllä saanut apua siihen vähän lääkäristä. Sitten vaan bussilla lentokentälle. Lähtöselvityksessä oli vähän ongelmia, kun laitteet eivät heti toimineet. Mutta nopeasti siitä lopulta päästiin läpi. Sitten lähtökaljat ja vähän apteekkiostoksia.

Kauaa ei tarvinut odotella, että päästiin koneeseen, ja siitä samantien kiitoradan päähän. Ja siitä se sitten alkoi minun piinani. Edellisestä lennostani Pariisiin oli kulunut jo kymmenisen vuotta. Oli erittäin ahdistavaa. Nousu on mielestäni aina se pahin vaihe. Mutta lopulta päästiin ilmaan, ja kun kone oli saavuttanut lentokorkeuden pystyin hieman huokaisemaan. Olen kirjoittanut matkapäiväkirjaan: "Parit terävät, niin pärjää. Uskaltauduin vessaan." Tosin loppumatkasta olen kirjoittanut: "Mun mielestä tää käy aika huonosti, moottorit sammuu? Tää ei ole enää kivaa. Miten ihmiset voi olla noin normaalisti"... No, maahan päästiin joka tapauksessa. Ihanan kuuma, kostea ja kerosiinin katkuinen ilma löi vasten kasvoja kun laskeuduimme koneesta kentälle. Juuri sellainen kuin muistin. +26 astetta.

Bussimatka hotellille kesti tunnin verran. Meidän hotelli oli viimeinen mihin matkalaiset tiputettiin. Ensimmäinen päivä meni pääosin siinä hotellin terassilla ihmetellen ja ihanan kuumasta kelistä ja merimaisemasta nauttien. Se hetki kun istuttiin pöytään, tilattiin ouzot ja oluet, ei pysty sitä sanoin kuvaamaan. Hotellin edessä olevan tien takana oli heti meri. Tulee melkein tippa silmään kun muistelee sitä hetkeä: "minä olen vihdoinkin täällä". Hotellihuoneet olivat siistit, parveke sisäpihalle, jossa uima-allas. Hiljainen ja rauhallinen hotelli, erittäin hyvä valinta! Turistikausi oli jo lopuillaan, yhtään öykkärituristia ei näkynyt. Voin täydestä sydämestä suositella paikkaa.

 

 

Hotellin terassilta länteen päin alkoi pienten tavernoiden rivi. Tuossa tavernojen takana heti on meri. Hotellin vastapäätä myös meri ja vähän itäänpäin satama.

No nyt kelpaa! Väsyneet matkalaiset istahtivat pöytään, ja mitä kaikkea sitä pitikin sitten tilata... :D

Illalla kävimme tien toisella puolella olevassa ravintolassa syömässä. Ja tietenkin fiiliksissäni piti tilata ne ruuat, joita saarelta eniten kaipasin, eli kreikkalainen salaatti ja souvlaki. Ei pysty nyt kyllä kertomaan kuinka hyvää se oli. Niin hyvää, että melkein tuli itku siinäkin. Ateria, joka sisälsi salaatin, vartaan ja lasillisen laimeaa viiniä maksoi 11,90.

28.9. maanantai ja ensimmäinen aamupala. Yllätyimme todella positiivisesti aamupalan laadusta. Tarjontaa oli vaikka millä mitalla, ihan superhyvää! Aamupalan jälkeen kävin äitin kanssa vanhassa kaupungissa ostamassa hatut. Vanha kaupunki vasta heräili, liikkeet availivat oviaan ja oli todella rauhallista.

Aamupalalla

 

Näkymä hotellin terassilta länteen, vanha kaupunki alkoi tuosta.

Vanhan kaupungin kujilla.

Hetken levon jälkeen päätimme lähteä City Tour -bussiretkelle. Kävelimme mäkeä ylös linnoitukselle päin, jossa pysäkki sijaitsi. Siinä odoteltiin, ja kun bussi tuli, oli se niin täysi ettemme olisi mahtuneet istumaan. Joten takaisin hotellille suunnitelmissa mennä sitten jollain myöhäisemmällä vuorolla. Matkaan päästiin lopulta iltapäivällä. Kiertoajelu maksoi 12 € per henkilö. Kuljimme bussilla rantakadulle, jossa oli paljon hotelleja ja ravintoloita. Rantakadulla oli pitkä uimaranta aurinkovarjoineen ja -tuoleineen. Kävimme syömässä eräässä ravintolassa. Hiljaista oli, kyllä huomasi että sesonki oli jo ohitse. Ruoan tulo kesti aika kauan, mutta todellakin oli sen arvoista. Itse söin moussakaa. Herkullista, todellakin. Muiden ruuat olivat stifado ja omeletit. Ruuan jälkeen bussia odottamaan, ja kiertoajelu jatkui.

Bussi kiersi ensin kaupunkia ja nousi sen jälkeen vuoristoon. Lämpötila oli +27 astetta. Komeat oli näköalat, hienoja vuoristokyliä ja sotamuseo siellä ihan ylhäällä. Siellä olisi voinut poiketa, mutta oli viimeinen vuoro bussilla, joten se oli sitten mahdotonta. Oliivipuita silmänkantamattomiin. Hieman ennen auringonlaskua laskeuduimme takaisin kaupunkiin. Bussin päätepysäkiltä käveltiin taksiasemalle, ja taksilla hotelliin. Taksi maksoi lähes joka kerta 5 euroa kaupungin alueelle. Illalla vanhassa kaupungissa syömässä ravintola Haris Creperie:ssä.  Todellakin oli jälleen ruoka hyvää ja olut kylmää.

 

Kiertoajelubussin yläkerrasta oli hyvät näköalat.

 

Sotamuseo.

Retki päättyi auringonlaskun aikaan, kaunis näkymä Rethymnoniin. Takana näkyy linnoitus, meidän hotelli on siitä vähän matkaa oikealle.

29.9.tiistai oli sitten autonvuokrauspäivä. Hotellin lähellä vanhassa kaupungissa oli autovuokraamo. Koska kadut siellä ovat todella kapeat, ei heillä ollut kovin montaa autoa siinä eli suurin osa tuotiin paikalle saman firman toisesta pisteestä. Päädyimme lopulta ihan hinnan perusteella Hyundai Accent -merkkiseen menopeliin. Hyvin mahduttiin kyytiin, matka Iraklioniin ja Knossokseen saattoi alkaa. Ajoimme autovuokraamon ukkelin opastamaa reittiä, ja ensimmäisessä isommassa risteyksessä tietenkin väärään suuntaan. Tai siis MINÄ ajoin.. käytiin sitten tankkaamassa ja jatkettiin matkaa oikeaan suuntaan. Keli oli ihanan aurinkoinen ja liikenne suhteellisen rauhallista. Vaikka kaupunkialueella kyllä ihan kaoottista kun moottorpyöriä ohitteli kapeilla kujilla oikealta ja vasemmalta..

Iraklionin liikenne oli ahdistavan ruuhkaista. Lopulta kuitenkin päästiin Knossoksen alueelle. Ajoimme ensin ennen varsinaista nähtävyyttä mäen päällä olevalle "parkkialueelle", johon meitä viittoili tienvieressä pari miestä. Luulimme että se on virallinen parkkipaikka. Olen nuorena käynyt Knossoksessa, mutta en muista siitä sisääntulosta mitään, ja silloin mentiin bussiretkellä joten ei tarvinut tälläisestä huolehtia. Mies sanoi, että alhaalla portin luona on kaikki paikat täynnä ja täällä on turvallinen parkkipaikka. No, juotiin siinä virvokkeita ja sitten oli tarkoitus lähteä katsomaan nähtävyyttä. Kysyin mieheltä että onko pitkä matka, kun yksi meistä on huonojalkainen. Että pitäiskö viedä autolla sinne. No, mies tajusi tilanteen ja sanoi, että kannattaa mennä autolla, että tähän aikaan siellä on varmaan parkkitilaa... Hypättiin autoon ja alhaalla saatiin se parkkiin melkein portin viereen. Eli ylähäällä mäessä oleva yritys olikin vaan ovela tapa saada ohikulkijat luulemaan, että virallinen parkkipaikka olisi ollut siellä. Tämä vinkiksi Knossokseen omalla autolla matkaaville. Älkää menkö sinne mihin ne oranssipaitaiset viittoilevat.

Portaat johtaa ei-minnekkään.

Alue oli muuttunut jonkun verran siitä yli 30 vuoden takaisesta, jolloin siellä käytiin. Paljon tietenkin kaivettu lisää, mutta ennenkaikkea rakennettu puusta kävelyreittejä ja portaita. Paljon oli sellaista mikä oli suojeltu aidoilla, varmaankin kulumisen estämiseksi. Olihan siellä hieno käydä. Todellakin. Kotimatkalla poikettiin Bali -nimisessä kylässä tarkoituksena käydä syömässä. Ei löytynyt kapeilta kujilta sellaista paikkaa, missä auton saisi ruokapaikan viereen, joten ympäri ja matka jatkui. Tienvarresta löytyi lopulta ihana Taverna, jossa kävästiin sitten aterialla. Paikasta oli todella upeat näköalat. Ruoka-annokset olivat suuria ja maukkaita. Kreikkalaista salaattia, souvlakia ja pastaa kului meidän pöydässä. Jälkiruuaksi talo tarjosi ihan suussasulavan hyvää omenapiirakkaa. Päästiin ehjänä takaisin Rethymnoniin, koko päivä meni tällä retkellä.

 

Rihkamaa. No, ostin kuitenkin jääkaappimagneetin. Koska ne on mun juttu.

             Erittäin viihtyisä taverna matkan varrella. Ja meidän pikkuruinen vuokra-auto. 


30.9.keskiviikkona oli tarkoitus lähteä risteilylle, mutta kova tuuli esti aikeemme. Pidimme vähän niinkuin välipäivän, eli ohjelmassa oli vaan kenkäkauppa vanhassa kaupungissa, sekä iltapala haettiin kaupasta ja syötiin huoneessa. Päivällä oltiin syöty hotellin terassilla hampurilaisia, eri hyviä nekin.

1.10 torstaina tuuli erittäin kovaa joten risteily piti taas unohtaa. Torstaisin Rethymnonissa oli markkinat, joten suuntasimme sinne. Tori oli ihan tupaten täynnä ihmisiä ja torimyyjiä. Tungos oli aika ahdistava, joten kiersimme paikan ja lähdimme puistoon ja siitä hautausmaalle. Hautausmaa oli pieni ja tiivis. Siellä oli juuri menossa "luiden keräys". Kreikkalaisilla on tapana haudata ihmiset sukuhautaan, ja olikohan niin että 4 vuotta hautaamisesta ruumis on niin hajonnut, että luut kerätään metallilaatikkoon joita sitten säilytetään jossakin muualla. Erään haudan äärellä oli pappi ja pari ihmistä. Heillä oli metallilaatikko, johon oli kirjoitettu ihmisen nimi sekä elinaika. Ei jääty kuitenkaan katsomaan varsinaista luiden keräilyä... Suuntasimme apteekkiin ostamaan äitille kotona sattuneeseen palovammaan rasvasiteitä. Löytyi lopulta, ja hyviä olivat.

Hopsan! kun vesi lentää!

Puistossa oleva patsas. Joku, kuka lie.

Pakollinen kissakuva...

Äitin kans käytiin apteekissa. Lopulta saatiin tarpeelliset kääreet.

Nämä hautausmaat on vaan niin kauniita.

Tervetuloa kylään?

Illalla kierreltiin vielä vanhassa kaupungissa, ja käytiin syömässä Agrimia ravintolassa. Söin juvetsia, äiti ja isä alkupalat 2:lle (erilaisia ruokia) ja Toni otti pitsan. Toni tietenkin otti huivin pois päästään ruokailun ajaksi ja unohti sen sinne ravintolaan.

2.10 perjantaina kävin äitin kanssa taas aamupalan jälkeen vanhassa kaupungissa. Tehtiin aika iso lenkki ja osteltiin tuliaisia. Sen jälkeen lähdettiin porukalla linnoitukselle, joka sijaitsi näköetäisyydellä hotellilta. Tosin ison mäen päällä. Vanhan kaupungin laitakatua pääsi kivasti oikaisemaan, olihan sinne vähän raskas kävellä ylämäkeä. Kävimme ensin alueen museossa johon oli 6 euron pääsyliput. Museossa oli vain muutama kohde joita sai kuvata. Enimmäkseen patsaita ja sarkofageja. Esillä oli myös linnoituksesta löytynyttä esineistöä.

Fortezza -linnoitus on rakennettu venetsialaisten toimesta 1500 -luvun loppupuolella Paleokastro nimisen kukkulan laelle. Paikka on autioitunut vasta 1960 -luvulla ja on nyt kunnostettu nähtävyydeksi. Linnoitus on yllättävän iso. Upeat näköalat joka suuntaan, moskeija ja paljon muuta. Sieltä palatessamme pysähdyimme syömään salaatit hotellin lähimaastossa sijaitsevassa Erofili tavernassa.

Illalla ajettiin taksilla La Mare -nimiseen ravintolaan. Esitteessä luvattiin kreikkalaisia esityksiä, mutta ravintolassa oli vaan muutama ihminen eikä esityksistä tietoakaan, joten söimme ja palasimme hotellille. Ei mitenkään erityistä ruokaa, äitin stifado oli sitkeää.

3.10. lauantaina lähdin äitin kanssa mereen uimaan. Piti kävellä muutama kilometri, koska uimaranta oli vanhan kaupungin toisella puolella, siellä rantakadulla. Oli aika tuulista, mutta vesi oli lämmintä. Rannalla oli meidän lisäksi ainoastaan ehkä 5 ihmistä. Sillä hetkellä oli pilvistä, mutta aurinko alkoi paistamaan paluumatkalla. Porukalla lähdettiin jälleen ostoksille vanhaan kaupunkiin, ja sitten satama-altaan vieressä olevista ravintoloista valitsimme yhden ruokapaikaksi. Isä söi grillattua mustekalaa, me Tonin kanssa pastaa ja äiti risottoa. Erittäin hyvää ruokaa!

Illalla sitten menimme jälleen vanhaan kaupunkiin syömään. Ravintola sijaitsi sen ravintolan vieressä, jossa Toni hukkasi sen huivinsa. Näissä ravintoloissa oli koko ajan aika paljon väkeä. Minä söin täytettyjä tomaatteja, Tomi pitsaa, äiti munakoisoa juustolla ja isä lihapullat kastikkeella. Jälkiruuaksi saatiin jonkinlaiset kakkuset, jotka ehkä aiheuttivat sitten ongelmia.. Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista oli ravintolasta poistumisen jälkeen. Lähdimme kävelemään hotellille päin. Viereisen ravintolan tarjoilija huikkasi Tonille, ja sanoi että "sinulta jäi tämä viimeksi". Kadonnut huivi. En tiedä, ilme meillä oli varmaan melkoinen. Miten ihmeessä he muistivat kenen huivi se oli.. tai no.. kertonee ehkä meistä jotain :D Oltiin kyllä ihan ällikällä lyötyjä. Hauska tapaus.

Se olikin sitten viimeinen ilta Kreetalla. Minulle tuli huono olo jo hotelliin tullessamme. Valvoin melkein koko yön erittäi huonon olon kanssa, ämpäri varmuuden vuoksi sängyn vieressä.

4.10. aamulla menimme aikaisin aamupalalle, koska lähtö hotellilta oli jo klo 8. Myös muut valittelivat vatsavaivojaan. Pohdimme aiheuttajaa, ja ainoa jota kaikki olimme syöneet, oli se jälkiruokakakku. Onneksi ei kuitenkaan ihan pahaksi äitynyt olo kenelläkään. Matka lentokentälle sujui hyvin, kentällä oli aika paljon tungosta. Kävimme myös tax freessä, mutta siellä oli todella kallista joten ostokset jäivät vaan muutamaan makeiseen. Lento kotiin oli kyllä ihan tasainen mutta silti ahdistava. Lentokentältä bussilla hotellille, autoon ja kotiin.

Yhteenveto. Matka oli erittäin, erittäin onnistunut. Olen niin onnellinen, että pääsin nousemaan koneeseen. Eli tästä eteenpäin onkin jo helpompaa. Joko mennään taas? Oon mä jo matkatoimistojen sivuilla käynyt...

 Hotellin vastapäinen taverna.