tiistai 3. toukokuuta 2016

Lappi ja Pohjois-Norja kesällä 2015

Näitä reissuja on tehty. Paljon. Tässä yksi niistä, tosin vähän jälkijunassa kirjoitettuna. Laitan tähän majoitustiedot sinisellä, joten ne on helpompi poimia tekstistä, jos joku on samaa reittiä menossa ja kaipaa vinkkejä ja/tai tietoja. Ja kun tällä reissulla laiskasti käytin kameraa, niin osa kuvista on äitini ottamia.

12.8.2015 keskiviikko oli lähtöpäivä. Ensimmäisen päivän matka on aina pitkä, mutta menomatka kun on, niin kaikki kiva on vielä edessä ja se menee vielä siinä innostuksessa. Haettiin isä mukaan Virroilta, oli siellä pelireissulla kilpailemassa. Ajettiin vähän poikkeavaa reittiä sen vuoksi, perinteisen nelostien sijaan. Ihan virkistävä vaihtoehto, kannattaa joskus ajella tuolta.

Päivä 1. 580 km Vilppula - Tornio

Matkan varrella varattiin Torniosta majoitus leirintäalueelta. Välillä pysähdyttiin "siinä Kärkkäisellä" kahvilla ja tankilla. En ikinä muista sitä paikkakuntaa missä se on.. Tornioon saavuttiin kuuden aikaan illalla, ja Haaparannassa poikettiin vielä ostoksilla ennen leirintäalueelle menoa. Aurinkoista, mutta hieman tuulista. +18,5 astetta.

Kiva ja siisti 4 hengen mökki.

Kiva mökki neljälle, löytyi kaikki tarvittava.


Alueella todella siistit vessat. Jokaiselle oma sisäänkäynti. Tätä osaa kyllä arvostaa, yksityisyyttä.

Camping Tornio: Mökki 4 hlö leirintämökki. Sähköt on, kerrossänky ja levitettävä vuode. Jääkaappi ja sähkölevy. Hinta 56 € / vrk. Hyvä perusmökki. Siisti alue, erittäin siistit vessat - jokainen oli "yksityinen" omalla sisäänkäynnillään. Todella siisti paikka, voin suositella.

13.8. (+12,5) Lähdettiin ajelemaan ylöspäin aurinkoisessa säässä kaunista Torniojoen vartta. Muoniossa käytiin pankkiautomaatilla ja tankkaamassa (bensa 1,539). 

 
 Päivä 2. 667 km Tornio - Storslett.


 Joskus pitää vain odottaa.

Tällä kertaa ajettiin melkoisen suoraan kohti käsivartta poikkeamatta paljoa päätieltä. Sonkamuotkassa perinteeksi muodostunut pysähdys turistirysässä, jossa kahvi ja munkki 0,50 €. Ja AINA sieltä tulee ostettua jotain ihan käsittämätöntä :) Siis lähinnä minä ja äiti viivymme myymälässä, ja isä ja Toni joutuvat aina odottamaan autolla.. Hauska paikka, kannattaa poiketa. Tien toisella puolella on myös vastaava, mutta tämä on siis menosuuntaan (Kilpisjärvi) nähden oikealla.

Matka jatkui, vähän sateli vettä ja oli pilvistä. Järämässä pysähdyttiin sodanaikaiselle linnoitukselle ja museoon. Näyttely + pääsy alueelle maksoi 5,50 €/hlö. (+11, ei sada). Mukava näyttely, kannattaa poiketa. Muista tarkistaa aukioloajat.

Näyttää keittimeltä?

Näyttelyrakennus juoksuhaudoille vievältä rinteeltä.

Juoksuhauta. Tai mikä tämä nyt on.

Iitossa pysähdyttiin juomaan termarikahvit. Pysäköintipaikalta lähtee polku palsasuokummuille, nyt ei poikettu mutta ollaan aikaisemmin käyty katsomassa tätä nähtävyyttä. Sittenhän matka taas jatkuikin, Kilpisjärveltä Kilpishallista ruokaa ja bensaa. Kilpishallissa on ehkä parhaat savustetut siankyljet mitä oon ikinä saanu. On suolaista, säilyy retkellä hyvin. Muutenkin todella hyvät lihavalikoimat. Tuulista, aurinkoa, pilveä, vesipisaraa (+9,5).

Jokaiselle lapinkävijälle tuttu näky.

 Sitten Norjaan, ja heti Skibotn pankkiautomaatti että saatiin kruunuja (automaatti sijaitsee Skibotnin risteyksestä vasemmalle Tromssaa kohti jonkin matkaa, huoltoaseman seinässä. Oikealla olevasta kylästä emme löytäneet). Kauhealla kiireellä taas eteenpäin kohti Altaa, että ehtisimme majoittua ennen pimeän tuloa. Päädyimme Storslettiin, jossa leirintäalue oli vuonon rannalla. Oli aika täyttä, joten omistaja suositteli meille hieman ylempänä rinteessä hänen pihapiirissään olevaa mökkiä. Ja sehän meille sopi. Mahtavat näköalat ja todella siisti ja tilava retromökki! 

 Skibotn.

Näillä leveysasteilla sää voi muuttua ihan liiankin nopeasti.


Näkymä retromökin ikkunasta. Ei huono.


Vanaha talo.


Otettiin pöytäliina pois ettei viini läiky.. muutama lasi ollu ennenkin..


Marmoritaso..


Tuulahdus menneestä.


Mökin ovelta näkymä omistajan talolle.


Varsinainen leirintäalue.

Fosselv Camping, Storslett.  Mökki omistajan pihassa, vanha pieni talo. 2 mh, wc ja suihku, olohuone, keittiö jossa kaikki mahdollinen. Tv. Ei liinavaatteita. Mahtavat näköalat. NOK 800/yö. Avoinna kesäsesonkina.

14.8. aamu valkeni sumuisena ja sateisena (+10). Lähdettyämme eteenpäin sää selkeni hyvin nopeasti ja aurinkokin tuli esiin. Ennen Altaa poikkesimme tieltä kohti Tirpitz -museota. Tie oli jotenkin muuttunut viimekerrasta, en tiedä miten mutta erilainen se oli.

 
Päivä 3. 354 km Storslett - Stabbursdalen resort

Sumu hälvenee.


Heeetkinen!!! Ollaanks me välimerellä?


Tuolta me tultiin.

Tirpiz -museo kertoo Saksan laivaston Tirpitz -nimisen taistelulaivan tarinan. Brittiläinen pommikonelaivue upotti aluksen marraskuussa -44 Tromssan edustalla. Museossa on paljon tietoa aluksesta, sieltä nostettuja esineitä sekä dokumenttiesitys. Erittäin mielenkiintoinen paikka. Neljän henkilön sisäänpääsy yhteensä NOK 320.
Tirpitz -museo.

Museon elokuvaesitys.

Aluksesta on sukellettu todella paljon esineistöä. Paitsi tuota ukkelia ei ehkä ole sieltä löydetty.


Matka jatkui sitten Altasta itään päin. Pian Altan jälkeen on oikein hyvä levähdysalue, paljon pöytiä ja siistin näköiset vessat. Juotiin kahvit, oli hiukan tuulista ja pilvistä. (+13)

Kahvitauko on AINA paikallaan.

Puoli viiden aikaan saavuttiinkin tuttuun paikkaan, Stabbursdalen Camping (tai Resort). Ollaan oltu ennenkin, erittäin hyvä leirintäalue. Paljon hyviä ja eritasoisia mökkejä. Me otettiin kahdeksi yöksi huoneisto paritalosta, toisessa puoliskossa olikin jo väkeä. Silti oli ihan rauhallista, naapurit olivat kalastusporukkaa. Alueella on todella paljon kalastajia, sillä Stabburselva kulkee leirintäalueen vieressä ja laskee Porsangerin vuonoon.

Uuden näköiset mööpelit.


Normi mökkikeittiö.

Skodalla pääsee pitkälle.


Tervetuloa matalaan majaamme!



Pikkasen kalliimpaa majoitusta.


Stabbursdalen Camping 1 huone + tupakeittiö + wc/suihku. Makuuhuoneessa 2 kerrossänkyä ja tupakeittiön sohvalla pystyy nukkumaan vielä 2 henkilöä. Keittiössä jääkaappi ja hellalevy kahdelle kattilalle sekä kylmä ja lämmin vesi. Ei televisiota. NOK 950/yö, eli yhteensä yöpyminen maksoi NOK 1900.  

Majoittumisen jälkeen pyörähdettiin vielä Lakselvissa (n. 15 km) ostamassa lohikeittoainekset sekä aamupalaa. Lohikeitto kuuluu meidän Norjan matkailun perinteisiin. Ostettiin huomaamattamme kylmäsavulohta, ja siitäpäs tulikin aivan erinomainen keitto! 


Stabburselva virtaa leirintäalueen reunalla, muutama kymmenen metriä meidänkin mökistä.


15.8. Aamulla olikin vähän erilainen lähtö, kun ei tarvinut pakata tavaroita ja siivota mökkiä. Lähdimme ajamaan ylöspäin kohti Nordkappia. (+10,5). Olderfjordissa tankattiin ja pieni tauko pidettiin uskomattoman hienolla rannalla vuonon rannalla. Ranta oli täynnä litteitä "leipäkiviä", ja valitettavasti niistä oli rakenneltu torneja maisemaa rumentamaan. Mutta en ole ikinä Norjassa nähnyt vastaavaa, kannattaa pysähtyä jos ohi kulkee. Linkki paikkaan. Matkalla on muuten lähes 7 km tunneli, joka johtaa meren alitse (ennen siinä kohtaa meni maksullinen lautta saarelle, jossa Nordkapp sijaitsee). Tunneli oli aika ahdistavan pitkä, taitaa olla pisimpiä mitä Norjassa olen ajanut.

Päivä 4. 364 km Stabbursdalen resortilta päiväkäynti Nordkappissa.

Kyllästyykö näihin maisemiin? Ei ikinä.

Heitetäänks leipiä?


Toi torni on korkeempi kun minä. Pitikö kaataa? En kaatanu. Ainakaan tuota..

Ennen Nordkappia, Fisketind ylängöllä pysähdyttiin todella korkealla paikalla keittämään kahvit retkikeittimellä. Paikka oli kyllä huikaiseva, Tufjorden näkyi alhaalla. Tuuli oli aika kova (+8) ja sumua oli kertynyt sen verran, että aloimme pohtimaan Nordkappin näkyvyyttä. Jatkettiin sitten matkaa, ja Nordkappin turistirysän parkkipaikalla teimme raskaan päätöksen äänin 3-1, että emme maksa järjettömän kalliita lippuja alueelle sumun vuoksi. Toki hieman sitten jäi asia vaivaamaan... että olisko siellä sittenkin pitänyt käydä. Mutta siellä se paikka on, ehkä seuraavalla kerralla sää on armollisempi. (+7,5). Maisemat olivat silti upeita, vaikka ei ihan kärkipaikalle päästykkään.

Eipä hullummat kahvittelumaisemat.

No ei siellä ihan kauhea helle ollut...

 
Näillä pärjäisi vaikka ei maailmassa olisi mitään muuta.

Palatessamme Stabbusdalen Campingille majapaikkaamme poikkesimme Pillavuonossa (Indre Billefjord) pikkuruisessa kaupassa ostamassa leipää ja makkaraa ym. Siinä alkoikin jo keli kirkastua ja leirintäalueella aurinko paistoikin jo lähes siniseltä taivaalta. (+12) Illalla paistelimme vielä makkaraa leirintäalueen kodassa. Samalla siinä vaihdeltiin kuulumisia muiden turistien kanssa. Ja maisteltiin vähän jotain viskiä, jota Ruotsista oltiin ostettu. Ihan kauheeta kuraa, mutta menihän se silti alas noinkin upeissa puitteissa...


Mutkaista tietä näkymättömiin. Eiku näkemättömiin. Eiku..


Grillauskota oli hauskasti sisustettu.


Voi miten lämmin tunnelma!


Makkarat paistoon, mars!


16.8. Lähdimme leirintäalueelta kauniissa säässä (+13) ja pysähdyimme hetken päästä vuonon rannalle katsomaan näkyisikö simpukoita. Ei näkynyt, kaikkea muuta kylläkin. Oli siinä silti kiva tepastella. 

 Päivä 5. 342 km Srabbursdalen - Utsjoki


Hips hips, mitä täältä löytyykään.


Meduusa jäi laskuveden vangiksi. Tai siis laskuvedettömyyden.

Noin 50 km Lakselvista itään sijaitsee todella näkemisen arvoinen paikka, Silfar Canyon. Kyseinen kanjoni on yksi kaikkein hienoimmista paikoista, missä Norjassa olen käynyt. Tässä kohtaa täytyy todeta, että en ole käynyt Mo i Ranaa etelämpänä, jossa on ne kaikkein upeimmat vuonot. Kanjoni sijaitsee Børselvassa, eli Pyssyjoessa. Tien varressa on kyltti ja pieni levike. Autolla voi yrittää pidemmälle, jos tie sattuu olemaan siinä kunnossa että sitä uskaltaa ajaa, nimittäin hiekkatien päässä on P-paikka. Nyt menimme autolla ihan perille  saakka. Tosin tien alku piti ajaa varovasti ja niin, että muut neuvoivat melkein sentilleen mistä pitää mennä ettei pohja ota kiinni.

 Kävelimme sitten polkua pitkin - ehkä parisataa metriä - kanjonin reunalle. Kanjonin vesi on ihan uskomattoman väristä, ja paikka muutenkin tosi hieno. Harmi että valokuvat eivät tee kyllä oikeutta koko komeudelle. Nyt sääkin alkoi jo lämpenemään (+17). Kanjoni on pitkä myös ja suosittu vaeltelukohde.


Silfar Canyon. "Must see" -paikka.

Ei ottanu pohja kiinni kun oli hyvät opastajat. "Ota kolme senttiä vasemmalle, sitten kaks oikealle."



Matka jatkui yhtä nopeatempoisena kuin läpi reissun. Tenon varressa joimme kahvit ja suuntasimme Tana Bru:hun. Koska olimme todenneet kylmäsavulohen olevan niin halpaa Norjan puolella, olimme päättäneet ostaa sitä vielä. Mutta mutta. Olikin sunnuntai, eikä Tana Brussa ollut ainoakaan kauppa auki. Ainoastaan huoltoasema, siellä ei tietenkään ollut lohta, eikä sitä toista tärkeää, eli apinalimsaa (Fruktsjimpanse). Kauhea katastrofi!!! Mikä nyt neuvoksi... No, koska kello oli jo yli kolme, päätimme ajaa Utsjoelle ja yöpyä siellä.

"Kaukaa taas tulen joelle kerran..."

Utsjoelta löytyikin sitten Camping Lapinkylä. Olen joskus käynyt siinä kääntymässä vuosia, vuosia sitten, ja paikka on näyttänyt aika kuolleelta. Vaan nythän siellä oli elämää! Saimme kivan mökin, istuskelimme siinä sitten iltaa auringonpaisteessa. 

Leirintäaluetta.

Vessat ja keittiöt on. Siistiä on.

Liinavaatteet olivat kyllä enemmänkuin positiivinen yllätys.

Utsjoki Camping Lapinkylä 4 hlö mökki, 2 x kerrossängyt, keittiö, suihku ja wc, televisio. 90 eur/vrk. Oikein siisti, liinavaatteet ja pyyhkeet kuuluivat hintaan. Siisti!

17.8. Lähdettiin liikkeelle aurinkoisessa säässä (+13,5) kohti Karigasniemeä. Tenon vartta myötäilevä tie on todella kaunis, ja rauhallinen. Karigasniemen kohdalta pistäydyimme Norjan puolelle ja ajelimme Karasjoelle. Sieltä saimme sitten tuliaiset ostettua ja takaisin kohti Suomea. (+19).



Päivä 6. 349 km Utsjoki - Saariselkä

Tenojokea paikassa jossa se onkin Tana. Eli tämä Norjan puolelta.


Rastigaisa Norjan puolella. Kuvattuna Utsjoki - Karigasniemi tieltä.
 


Karigasniemeltä ajoimme Angelin kautta Inariin. No, Angeli olis ehkä voinut jäädä väliin. Ihan hienoa seutua, mutta hiekkatie käy välillä hermoille. Inarissakin aurinko paistoi (+21,5). Inarin kirkonkylän ja Ivalon välillä Myössäjärvellä sijaitsee ehkä yksi erikoisimmista turistirysistä, Karhunpesäkivi. Jonkun ihmeen takia sielläkin on AINA pakko pysähtyä... paikalla on nähtävyys, sellainen kolo isossa kivessä, josta nimi Karhunpesäkivi on tullut. Olen kerran kiivennyt katsomaan. Ehkä mauttomin juttu koko paikassa on puhuva karhu.. Paikalla on täytetty karhu, johon on piilotettu pieni kaiutin. Siihen sitten omistaja jossain nurkan takana puhuu, karhu heiluttaa moottorisoitua kättään ja höpöttää ohikulkijoille... ei pysty selittään tarkemmin, tuo on ihan pakko nähdä :) Sitten on ihan perus matkamuistomyymälä kahviloineen.


Tämänpäiväinen ajomatka päättyi Saariselälle. Hetken ajeltuamme, kävimme kysymässä majoitusta paikallisesta postista, joka välitti huoneistoja. Siellä olikin yllättäen entinen mänttäläinen töissä. Postissa oli hiukan kiireitä, joten lupasimme käydä välillä kahvilla ja tulla uudestaan. Käväistiin Kaunispään huipulla kunnon pullakahveilla. En teidä kummat olivat huikeammat, hinnat vai maisemat. 4 kahvia, 2 munkkia ja marjapiirakka maksoivat yhteensä 17 euroa.  Lopulta kämppä saatiin, ja oli kyllä todella hyvä kämppä. Rivitalotyyppinen huoneisto ja poronkäristykset ehdittiin vielä näin viimeisenä lappi-iltana väsäämään. 

Suoločielgi

Apartments Kuukkeli. Suosittelen kyllä todellakin!

Väsyneenä sitä kaipaa jo jonkin verran ominaisuuksia majoitukseltakin.


Tyypit meidän pihassa.


 Sit me syötiin niitä kavereita.


Inari, Saariselkä, Apartments Kuukkeli. Makuuhuone, tupakeittiö jossa levitettävä vuode, wc/suihku/sauna, takka. Poroja pihassa. Erittäin siisti. Keittiössä kaikki tarvittava, apk ja vessassa vielä pyykinpesukone. 108 eur Booking.comin kautta varatessa. Tiskiltä varattuna olisi ollut pari kymppiä kalliimpi, mutta saatiin tuohon 108 hintaan ilman että piti se bookingin kautta kirjaimellisesti varata. 

18.8. Aamu valkeni aurinkoisena (+17) ja oli aika heittää hyvästit Lapin maisemille. Suunta siis alaspäin. Ajeltiin Sodankylään, Luostolle ja Pyhätunturille. Pyhällä käväistiin vähän turistikaupassa ja Hotelli Pyhätunturin pihassa kääntymässä. Hiljaista näytti olevan, todella hiljaista.  

 Päivä 7. 472 km Saariselkä - Hossa

 

Kemijärvellä otettiin bensaa (+21) ja Joutsijärvellä pysähdyttiin sotamuistomerkille. Paikalla on Mäntyvaaran taistelualue ja Joutsijärven bunkkerit. Bunkkerissa on jonkun kyläyhdistyksen pienimuotoinen näyttely, vanhaa sotaesineistöä. Kannattaa käydä. Hetken matkaa ajettuamme pidimme kahvitauon ennen Suomutunturia. Olikin jo ihan kesäinen keli (+24). 

Korsu ulkoapäin.

Hengittämättä!

Roinaa kaikenlaista.

Yläpeti vai alapeti?

Matka jatkui jo aika väsyneenä kohti Suomussalmea. Lopulta saavuttiin Hossan alueelle, ja löysimme erittäin ihastuttavan vanhanajan leirintäalueen lomamökkeineen. Kauniissa kangasmaastossa oli paljon tilaa, vanhoja retromökkejä ja vähän uudempiakin. Saimme kivan mökin hienolta rantatöyräältä. Keli oli kertakaikkiaan mahtava, reissun viimeistä iltaa ei olisi voinut paremmin viettää!

Todella kauniilla paikalla ihania seitkytluvun mökkejä.

Meidän mökki.

Tupa. Ja punaiset tuolit.

Nämä on saatettu uusia 90 -luvulla. Kaikki tarvittava löytyi ja toimi.


Hyvin menee!

Majoittauduttuamme menimme rannassa olevalle grillikatokselle makkaran paistoon, ja turisimme siinä hetken muiden matkalaisten kanssa. Hiukan tuli virveliäkin siinä kokeiltua, ei tärpin tärppiä. 

Hossa, Erä-Hossa. Mökki 4 hlöä, makuuhuone, tupakeittiö jossa kerrossängyt. Varsinaista olohuonetta ei ollut. Wc, suihku ja kalastusoikeus Hossanlahdella. Hinta  60 eur/vrk. Retromökki, suoraan 70 -luvulta ja siksi erittäin hauska! Leirintäalue on muuttanut nimeään ja on nykyisin Camping Hossan Lumo.

 19.8. Reissun viimeinen päivä. Takana tässä vaiheessa 3128 kilometriä. Melkoinen siivu. Ajelimme kohti Raattentietä, joka oli yksi ainoista nähtävyyksistä joka olitiin ennen reissua päätetty. Paikka on sen verran syrjässä normi reiteistämme, että emme ole sinne eksyneet. Kerran ainakin PITI mennä, mutta oltiin niin reissusta väsyneitä että ajoimme suoraan kotiin. Mutta nyt olimme järkeviä ja yövyimme niin lähellä, Raattentielle ei ollut kuin noin 100 km. matkaa Hossasta. 

 Päivä 8. 677 km Hossa - Mänttä

Raatteenportti on talvisotanäyttely varsinaisen Raatteentien alussa. Paikalla on lottakahvila ja pieni matkamuistomyymälä, sekä itse näyttely. Joimme kahvit ja kiersimme näyttelyn. Ihan kiva pieni näyttely. Pihalla huomasimme kuvausryhmän, jonka kohde selvisi vasta puoli vuotta myöhemmin katsoessamme telkkaria. Teemu Keskisarja kuvasi Ylelle siellä ohjelmaa "Pimeä historia: Ihmiset Raatteen tiellä". 

Tää on joku panssarivaunu.

Puna-armeijan kenttälääkintävälineitä.

Raatteenportti.

No, sitten sinne. Raatten tielle. (+24) Tien varrella on useita muistomerkkejä, niitä sen tarkemmin tässä en ala luettelemaan. Ja entisöityä juoksuhautaa ym. Tien päässä ennen rajaa on sitten todella erikoinen yksityisen omistama pieni autotallinäyttely, jatkosotanäyttely. Kannattaa kävästä, ihan vaan siksi että se on Todellinen nähtävyys... metsästä kerättyä roinaa ja ihan sitten hyvääkin keräilytavaraa. Ammuksia jne. Kahvimyynti, pienimuotoinen sellainen. Hyvät karjalanpiirakat! Siinäpä se sitten olikin.

Venäläisten muistomerkki. "Isänmaan pojille - sureva Venäjä."



Mä olin niin sisällä sodassa, että raavin jalkani tähän.

Rajalla ollaan. 

Jatkosotanäyttelyn esineistöä.

Ohan se syötäväkin. Siellä jossain.


Talvisodan monumentti. Paikalle on asetettu kivi jokaista kaatunutta sotilasta kohden, niin suomalaisia kuin puna-armeijan sotilaita kohden. Vaikuttava. Keskellä muistomerkki jossa 105 vaskikelloa, yksi jokaista talvisodan päivää kohden.

Sittenpä ajeltiinkin väsyneinä kotiin muutaman pysähdyksen taktiikalla. Kotona matkamittari näytti 3805 km. Sen pituinen se.

Mitä se kaikki sitten maksoi?
Majoitukset 4 henkilöltä  noin 610 euroa
Polttoaineet noin  450 euroa
Ruoka, vaikea laskea. Riippuu mitä syö, muutama satanen.




3 kommenttia:

  1. Olipa paljon tuttua maisemaa.Muutamia samoja paikkoja joissa olen käynyt. Mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan, nojatuolimatkailua ja muistoja :)

      Poista
  2. Moi,
    Mukavaa lueskel tällaisia kertomuksia. Pisteet varsinkin noiden majoitusten kertomisest noin tarkkaan :) Vaikka tuskin ite tarvitsen tai mistä sitä tietää, mutta varmasti joku muu ainaki. Nii ja alunperin kommentin aattelin kirjailla Kärkkäiseen liittyen. Eli niillä o 4 tavarataloa: Ylivieskas, Oulus, Iissä ja Lahdes, et jossain niist kävitte. Tuli tarves sanoo ku tiesin. Mä ite oon käyny vaan tuol Ylivieskas ku osuu nii hyvin omal reitil Lapis käydes.

    VastaaPoista

Jos sulla on jotain sanottavaa, niin sano. Ja arvostelut otan ilolla vastaan.