Pärnun kesäretki heinäkuussa 2013

Päätettiin lähteä pienelle muutaman päivän lomaselle Ihanaan Pärnuun, tuohon köyhän miehen etelään. Varattiin majoitus booking.comin kautta. Sieltä saa kyllä parhaiten aina tietoa hotelleista, ja pystyy vertailemaan hintoja. Nyt varasimme yksityiseltä  majoittajalta ihanan huoneiston varmaan 100 vuotta vanhasta talosta. Tervetuloa matkaan!

Pakattiin autoon vain tarpeellinen, koska tuliaisia varmaan kertyisi peräluukullinen.. Lähdettiin aamusella kotoa, ja laiva lähti Helsingistä Katajanokalta ennen puolta päivää. Kyseessä oli Viking Line XPRS, joka on ihan kätevä noihin ylityksiin. Tosin istumapaikoiltaan on vähän ankea. Kahvipaikkaa etsiessä pitää aina kytätä että vapautuu tilaa.

Ilma oli pilvinen, mutta ei satanut. Katselimme kannelta maisemia lähtiessämme, kun ei ollut oikein muutakaan tekemistä ja peräkannella oli sen verran istumatilaa että siellä viihtyi.

Taustalla Linnanmäki ja Kallion kirkko, jossa äitini on kastettu.

 

 

Suomenlinna

 

Kappee on Kustaanmiekka.. kieli keskellä suuta pitää seilata.

 

Perussetti

 

 

Perille päästyämme laivasta pihalle, Tallinnan läpiajo ja kohti Pärnun maantietä. Liikenne sujuu yleensä aina aika joustavasti (täysiä), ja kun ajaa aina jonkun perässä, ei voi tehdä mitään isoa virhettä. Ja yleensä oon osunu oikealle tielle, paitsi siinä yhdessä risteyksessä..

 

Pärnussa oltiin hyvissä ajoin, ja odoteltiin omistajaa hetkinen talon pihalla. Talo oli ulkoapäin kyllä melkoisen näköinen, mutta... No, lopulta Toni soitti omistajalle, ja tämä olikin ollut siellä sisällä kokoajan. No, paikkojen esittely ja me ihastelimme asuntoa ihan ihmeissämme. Oli kyllä todella positiivinen yllätys, ei tarvinnut sanoa niitä legendaarisia sanoja: "tällä rahalla sai tälläisen".

 

 

Paikka oli ihan Pärnun keskustassa, vain kivenheitto Rüütli -kadulta. Ja hintakin oli mieleinen: 3 vrk 255 euroa. Huoneistossa oli 2 makuuhuonetta sekä tupakeittiö. Tilaa oli yllinkyllin, ja sijainti siis aivan loistava. Booking.comin varaussivulta näet lisätietoa: Ringi 6 Apartment .

 

Isomman makuuhuoneen leposohva

 

Keittiöstä löytyi melkein kaikki tarpeellinen, paitsi kunnon kahvinkeitin. Ja kämppä oli juuri remontoitu todella hyvällä maulla.

 

Isompi makuuhuone.

 

Tupakeittiön ruokailuosa. Taulutelkkari ja langaton nettiyhteys toimivat hyvin.

 

Tulopäivänä haettiin kaupasta ruokaa ja juomaa, ja ensimmäinen ilta vietettiin rattoisasti vaan leväten. Ja väsyneenä nukkumaan, ja seuraavana päivänä pirteänä ylös..

 

Aamupalan jälkeen lähdettiin vähän tutkimaan kaupunkia. Olen käynyt tuolla vaikka kuinka monta kertaa, ja äiti ja Toni myös pari kertaa. Isä on käynyt kerran. Keskusta on mulle jäänyt silti vähän vieraaksi, kun aina on tullu autolla mentyä sinnetänne. 

 

Ensin piti tutustua majapaikkamme vieressä olevaan Pärnun Kristuksen kirkastumisen kirkkoon, mutta vaikka ovessa luki aukioloajat niin eihän se ollut auki. Tyydyimme siis ihailemaan sitä vaan ulkoapäin. Piti käydä siinä sitten myöhemmin, mutta emme enää ennättäneet. Siitä lähdimme kävelemään Lydia Koidula puiston kautta Pärnun nykytaiteen museolle. Puistosta löytyi tietenkin Lydia Koidulan patsas sekä Oscar Brackmannin patsas (näistä kuvateksteissä enemmän). Puisto on todella kaunis, ja Pärnussa on paljon muitakin kauniita puistoja.

 

 

Miksi ovet ei aukene meille? No portti aukesi, mutta tais muuten henkilökunta olla nukkumassa. Pärnun Kristuksen kirkastumisen kirkko.

 

Moni kakku päältä kaunis.. tämä meidän majoituspaikka ei ollut, mutta sisältä sitäkin komeampi.

 

Lydia Koidulan patsas. Hän oli virolainen kirjailija, Viron kansallisrunoilija ja myös virolaisen sanomalehtityön uranuurtaja.

Oscar Brackmann, Pärnun ensimmäinen pitkäaikainen pormestari. Pärnun kylpyläkaupungin suunnitelmallisen kehittämisen alullepanija.



 

 

Pärnun nykytaiteen museossa oli joku alastontaiteen näyttely. Liput olivat muutaman euron, ja näyttely itsessään oli aika monipuolinen. Oli tauluja, veistoksia ja kaikennäköisiä teoksia. Kannattaa käydä tuolla museossa, luulen että siellä on paljon mielenkiintoisia näyttelyitä.

 

Pärnun nykytaiteen museo

Taidetta..

 

Vähän erilaisempia alastonkuvia

 

Tämä varmaan ei kaipaa vinkkejä.

 

Pariskunta.

 

 Seuraavaksi suunnattiin katsastamaan Pärnun Elisabetin kirkkoa. Ei mitenkään erityinen, keskellä kaupunkia sekin.

Uusgoottilainen alttari on vuodelta 1854

 

 

Elisabetin kirkko on keisarinna Elisabetin mukaan nimetty barokkikirkko, rakennettu 1750

 

Matka jatkui Rüütli -kadulle, jossa pyörähdettiin parissa turistimyymälässä ja kai sieltä jotain tarttui mukaankin. Illemmalla käytiin vielä syömässä Postipoika -ravintolassa, joka on aina takuuhyvä. Sen jälkeen istuttiin iltaa vielä kävelykadulla terassilla ja matka jatkui vielä seuraavaankin päivään.

 

Postipoika - ravintolan sisäpihalla on tunnelmallista. Tästä lisää yrttiä ruokaa jos ei maistu. No ei tarvinut lisätä, kyllähän maistui.

 

Pärnun punainen torni. Vanhin rakennus Pärnussa, ja ainoa säilynyt keskiaikaisen suojamuurin torni. Tornissa sijaitsee ainakin viinibaari ja kauppa.

 

 

Kolmannen päivän aamuna suunnattiin Pärnun hiekkarannalle. Käytiin siinä kahvilla/oluella/pirtelöllä, kuka milläkin. Ilma oli pilvinen, mutta ei onneksi satanut. Porukat törmäsivät siellä joihinkin tuttuihinsakin. Käytiin vielä hiekkarannalla tepastelemassa. Jos nyt löytyy joku, joka ei ole Pärnun hiekkarantaa kokenut, niin suosittelen. Matalaa siellä tosin on, lapsille turvallista mutta aika pitkälle joutuu kävelemään ennekuin on edes polveen asti vettä.

 



 

 

 

Iltaa vietettiinkin sitten vielä siinä kävelykadulla (Rüütli) joka sijaitsi puolen korttelin päässä majapaikastamme. Kävimme syömässä majapaikkaa vastapäätä olevassa baarissa, oli todella hyvää ruokaa ja ihana tunnelma. Kovin myöhään ei viitsitty kuitenkaan ulkona istua, koska seuraavana päivänä olisi lähtö.

 

Ne tärkeimmät lasit.

 

Vastapäisen baarin terassi. Kyllä tuossa puiston laidalla kelpasi ruokaa odotella.

 

Mä syön aika usein ravintolassa kalaa, yleensä se on todella hyvää. Tämä oli herkullista.

 

 

Neljännen päivän aamuna normit aamupala, pakkaus ja kämpän siivous. Ja matkaan. Ajettiin reittiä Lihula - Haapsalu - Tallinna. Haapsalussa pysähdyttiin linnan raunioilla, ja sitten suorinta tietä ostoksille Tallinnaan, laivaan ja kotiin. Olipas kiva reissu :)

 

 

 Lihulan kartano (ilmeisesti vain tilauksesta avoinna oleva museo ). Kartanon takana ovat 1224 rakennetun linnan rauniot.

 

Karjalan kannasta Pietariin saakka 2014

Perinteinen bussimatka rajantakaiseen Karjalaan tuli taas varattua. Ehkä sitten ensi kesänä päästään viimein omalla autolla.. Matkaan lähdettiin torstaina 22.5.14 Tonin sekä mun vanhempien kanssa. Olin varannut yhdeksi yöksi meille mökin Kotkasta Santalahden leirintäalueelta. Ja voin sanoa että kyllä todellakin kannatti! Mökin hinta oli 119 euroa / vrk. Tilaa oli 4:lle hengelle ja mökissä oli sauna, hyvin varusteltu tupakeittiö, wc ja suihku. Mökit oli varmaan aika hiljattain remontoitu, oli todella, todella siistiä. Ja mikä parasta, siivous ja liinavaatteet kuuluivat hintaan! Ei tarvinut kun roskat ja tyhjät pullot viedä pois.

Mökki ulkoapäin, toinen osa ei oikein näy tuolta takaa.

Keittiöstä löytyi kaikki tarpeellinen. Vasemmassa reunassa näkyy vähän makuuhuonetta jossa oli kolmelle pedit.

Tupakeittiössä oli vuodesohva jossa nukkui 2 henkeä.

Aamulla aamupalan jälkeen matka jatkui kohti Vaalimaan rajaa. Tuttu Vaalimaan Teboil on siitä hyvä paikka, että sinne voi turvallisesti pysäköidä auton reissun ajaksi. Parkkipaikalla on kyllä kieltolaput, olikohan max 2 tuntia, mutta sisältä saa pyytämällä lupalapun ikkunalle. Jonkin aikaa odoteltuamme saapuikin bussi joka oli aamulla lähtenyt Turengista. Porukka nautti siinä kahvit, ja päästiin hyvissä ajoin tulliin. Tullimuodollisuudet menivät siinä ihan kivuttomasti, ja lopulta päästiin Venäjän puolelle.

Tällä kertaa suunnattiinkin heti perjantaina Antreaan (nyk. Kamennogorsk). Väkeä jäi taas kyydistä keskustaan, sekä omille ja vanhempien tai isovanhempien kotipaikoille. Joillain on syntynyt oikein ystävyyssuhteita näiden entisten kotien uusien asukkaiden kanssa. Huomautan, että kuvat ovat aika huonoja, koska ne on otettu tavallisella pokkarikameralla ja suurin osa ikkunan läpi.

Antrean keskustaa, toripäivä.

 

Matkalla jonkun pihassa olevia, onkohan noi nyt ankkoja..

Me jatkoimme matkaa Henttolan kylään, Anttilan taloon, jonka nykyään omistaa suomalainen Arvo Henttonen. Arvo on lähtenyt talosta 2 kertaa evakkoon sotien aikana, ollessaan nuorimies. Mutta nyt siis saanut ostettua vuokramaalla sijaitsevan vanhan kotitalonsa. Paikka on todella idyllinen. Ruisrääkän laulua kuulin ensikertaa elämässäni, ja se karjalan käkikin kukkui..

Arvo Henttosen (vas.) talo Anttila, Antreassa, Henttolan kylässä.

Siellä Arvo tarjosi meille seljankaa, makkaraa ja tietenkin vodkaa ja muita virvokkeita. Porukka saunoi ja lauloi, ilma oli todella hieno ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Hauska päivä kertakaikkiaan. Anttila on paikka jonne on aina mukava mennä. Lopulta tuli aika lähteä kohti Viipuria jossa oli majoitus. Matkalla pysähdyimme vielä Antrean hautausmaalla laskemassa kukat muistomerkille.

 

Suomalaisten sankarivainajien muistomerkki Antrean hautausmaalla

 

 



Venäläisten hautoja

 

 

Viipurissa meidät majoitettiin kahteen eri hotelliin. Suurin osa oli Druzhbassa, ja muutama meidän lisäksemme hotelli Victoriassa. Ensin mentiin kuitenkin koko porukka Druzhbaan, sillä siellä meille oli katettu illallinen. Sen jälkeen meidät kyyditettiinkin omaan hotelliimme. Victoria on vuonna 2009 uudistettu erittäin hyvä hotelli. Se sijaitsee kauppatorin laidalla, Salakkalahden rannalla.

 

Hotelli Victorian sängyt olivat todella hyvät nukkua.

 

Hotelli oli siisti ja hiljainen. Huoneissa oli tehokas ilmastointi (paitsi porukoitten huoneessa se ei kauheesti viilentänyt). Otimme siinä illalla vielä parit vodkasnapsit ja sen jälkeen kyllä uni maittoi. Oli ollut aika pitkä päivä.

 

Aamulla olin yllättynyt aamupalan tasosta. Kaikkea oli, ja mikään ei loppunut kesken. Ainoa miinus oli aamiaistilan pieni koko, istumapaikkaa sai hetken etsiä. Mutta kokonaisuudessaan oikein herkullista. Pian aamupalan jälkeen tulikin bussi hakemaan, ja kiertomatka Pietariin saattoi alkaa.

 

Lenin vartioi Terijoella..



 

 

Huono kuva Terijoen hiekkarannasta, jota jatkuu parikymmentä kilometriä. Erittäin hieno paikka, voisin viettää lomani.

Terijoen asema. Eikö vaan ookkin tuttua tuossa muodossa?

 

Bussikuski kertoili matkan aikana todella hyvin taistelupaikoista ja vanhoista suomalaisista kylistä. Matka kulki mm. Kanneljärven, Kuuterselän, Raivolan ja Terijoen kautta Pietariin. Bussilla Pietariin tullessa näkee ihan eri tavalla kaupunkia, esikaupunkialuetta ja teollisuusalueita. Kaupungin reunamalla oli rakennettu todella paljon, jopa suuria uusia asuinalueita.



Uusi asutusalue Pietarissa, rakennettu 30 000:lle asukkaalle.

 

Sotamuseo

 

Pietarissa pysähdyimme ensin Moskva -hotellilla, jossa oli tunnin verran aikaa tutustua ympäristöön. Lähinnä käytiin vaan kaljalla kun oli niin pirun kuuma. Ja ostettiin muutamat matkamuistot. Matkan jatkuessa, suunnattiin Nevski Prospektille. Olen kerran ollut Pietarissa, hotelli Grand Europessa joka on juuri tuon kadun varrella. Siellä oli joitain tutun näköisiä nurkkia. Joka puolella näkyi vielä voitonpäivän juhlan lippuja ja koristeita.

 

Pietari-Paavalin linnoitus

 

Patsas Nevan sivujoen sillalla.

 

Koska kyseessä oli kaupunkiajelu, ei pysähdytty minkään nähtävyyden äärellä, vaan bussikuski kertoili niistä. Paljon tuttuja, ja paljon paljon tuntemattomia kohteita nähtiin. Valokuvia ei juuri saanut, koska liikkuvasta autosta on aika mahdoton kuvata. Joitakin katuja oli suljettu, koska suuri "Vladde" oli kuulema kaupungissa. Poliisivartioita oli siellä täällä. Ei nähty kyllä herraa, aikä Medvedevikään, hänkin siellä kuulema oli.

Kazanin katedraali

 



 Eremitaasi

 

 

Hotelli Grand Europe

Ehkä kaikki onkin kultaa mikä kiiltää.

.

Jokilaivoja Nevalla

 

Nevski Prospekt

Tästä piti tulla Pietarin kaupungintalo

 

Moskovan portti, tai Moskovan riemukaari

 

 

Pietarin kierroksen jälkeen suuntana oli Kronstadtin saari. Paikka on on ollut aina sotahistoriallisesti tärkeä, se perustettiin alun perin suuren pohjan sodan aikana 1709 Venäjän linnoitukseksi. Vapaa pääsy saarelle oli mahdollista vasta 1996, ja nykyään sinne on rakennettu tie kahta kautta. Tie on ns. patotie, joka suojelee Pietaria mahdollisilta tulvilta. Nykyisin saarella on mm. tavaraterminaaleja, mutta osa saaren linnoitusta on listattu Unescon maailmanperintökohteeksi. Valitettavasti kuvia ei sieltä juuri ole, koska omasta kamerastani loppui akku..

 

Kohti Kronstadtia

Pysähdyimme Kronstadtissa, näimme joitakin museoituja sotalaivoja. Ilma oli Todella lämmin. Puolisen tuntia ihmettelimme paikkoja, ja sen jälkeen matka jatkuikin kohti Viipuria.

Ruuhkat Pietarista poispäin olivat valtavat. Ihmiset menivät maalle, esim Laatokalle ja Terijoelle. Iso tie oli niin tukossa, että siinä olisi mennyt varmaan kokonainen päivä.. mutta onneksi bussikuski tiesi kiertotien joka meni vähän pohjoisempana, ja näin pääsimme joutuisasti matkaan. Jossain kohtaa vielä pysähdyimme huoltoasemalle, jossa helteisellä pihalla nautimme kahvit. Niin ja Tietysti karjalanpiirakat :)

Ai mikä kaista? Ruuhkaa tietullissa. Mut tää oli pientä ja purkautui nopeasti. Kiinnitin huomiota tuohon Pietarin autokalustoon. Ei mitään vanhoja kotteroita.

 

Viipurissa olikin sitten taas illallinen Druzhbassa, jonka jälkeen hotellille ja nukkumaan. Sunnuntaina aamulla herätys ja aamupala. Sen jälkeen otimme taksin jolla käytiin Karuselli -nimisessä 24h auki olevassa kaupassa. Sijaitsee noin kilometrin Viipurin linnasta luoteeseen. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos meinaa ruokatarvikkeita yms ostaa. Paikka on siis auki ympäri vuorokauden. Sieltä voi ostaa tupakat, viinaosastokin on ihan valtava. Tosin tax freessä rajalla on viina halvempaa. Luin jostain, että kauppahallista ostetuista viinoista ei aina tiedä, mutta Karusellissa on kaiketi takuuvarmasti oikeita aineita. Ihan vinkkinä, jos meinaa ostaa iltajuomat hotellihuoneeseen.

 

Sitten hintatietoisille vinkki: Tax freessä maksoi litran Standadr -vodka kympin, ja litran Jim Beam oliko kolmetoista euroa. Tax free sijaitsee siis kotiinpäin mentäessä Venäjän tullin jälkeen muutaman sadan metrin jälkeen oikealla.

 

Oltiin pyydetty samaa taksia hakemaan meidät kaupalta takaisin hotelliin. Sitten vaan kamat huoneesta ja niiden siirto kauppatorilla odottavaan bussiin. Pikainen kierros kauppahallissa, mitään ei ostettu koska edelleenkään eivät myyjät tajua että antaisivat ihmisten tutkia tarjontaa rauhassa. Pakkomyynnillä mua ei saa muuta kuin kävelemään ohitse. Äidin kans käytiin vielä apteekissa, sitten oltiinkin valmiita kotimatkalle. Rajalla pysähdyttiin tax freessä, ja sitten tullista joutuisasti läpi. Kotimaan puolella Teboililla kahvit, ja kotiin. Oli todella onnistunut reissu, hauskaa oli ja mikään ei mennyt pieleen. Kiitos vielä :)

Kalustoa Viipurin ulkopuolella.