Rauhallinen on ihmisen mieli. "Koooolmeee yööötäää jooooouuuuuluuuun..." Eikä oo mitään paniikkia eikä raivoa päällä. Ollaan päätetty aikuisten kesken, että lahjoja ei osteta. Tän vuoden joulukorttirahat lahjoitan hyväntekeväisyyteen lähikohteeseen. Ja mikä parasta, ulkona ei ole lunta :)
Ilma on lämmin, ja minä pidän erityisesti siitä ettei ole lunta, pakkasta jne. Maanantaina pitäis kyllä käväistä Tampereella vielä kaupoilla ostamassa kummipojan lahja. Mutta nyt sekin tuntuu vielä kaukaiselta ongelmalta. Sohvalla makaan lämpimän viltin alla ja katselen telkkaria. Ei oo valittamista, ei.
Tämä oli kyllä harvinaisen tyhmä ja tylsä kirjoitus, mutta seuraavaksi meinasin tehdä jonkun vanhan matkakertomuksen valmiiksi, siinä sitten enemmän tarinaa :)
lauantai 21. joulukuuta 2013
tiistai 12. marraskuuta 2013
Aika kallista. Makkara meinaan.
Olen tässä huomannut, että meidän eniten käyttämä makkara on kallistunut. Kyseessä on Atria Wilhelmi. Käyn täällä yleensä eniten kahdessa kaupassa. Tässä hinnanmuutokset jotka ropsahtivat kerralla:
Kauppa A: Ennen 2,19 -> Nyt 3,49
Kauppa B: Ennen 2,29 -> Nyt 3,89
Että semmosta... Ei mulla muuta. Pitäkää makkaranne.
Kauppa A: Ennen 2,19 -> Nyt 3,49
Kauppa B: Ennen 2,29 -> Nyt 3,89
Että semmosta... Ei mulla muuta. Pitäkää makkaranne.
Kylpylälomaa Laajavuoressa
Oltiin puhuttu jo viikolla, että voisi lähteä viikonlopuksi johonkin hotelliin tai kylpylään. Perjantaina sitten iltapäivällä päätettiin lähteä Jyväskylään Rantasipi Laajavuoreen. Ollaan oltu kerran aikaisemminkin siellä, ja nyt sattui sopiva äkkilähtötarjous 99 euroa/huone/vrk.
Hotellista on kuvaus blogissani Täällä (jutun loppuosassa). Aika meni perjantaina kylpyläosastolla. Sinne oli avattu uusi infrapunasauna, jonka idea ei kahden käyntikerran jäkeen mulle oikein selvinnyt. Seinässä oli ritilät, joiden takana infrapunalämmittimet olivat. Niihin piti sitten nojata. Lauteiden alla oli toiset lämmittimet, mutta yleiskuva saunasta silti oli viileä. Yksi seinä oli kokonaan lasia, ikkunat ja ovi. Sieltä kävi viima ainakin mun kohdalla, joten oli todellinen pettymyt koko ihmeellinen hökötys.
Illalla syötiin hotellin aulabaarissa hampurilaisannokset (ai mikä karppaus..), ja meni kyllä top 10:een mun henkilökohtaisessa arvostelussa se hamppari. Erittäin hyvä, ja huomasi heti että oli laadukkaista raaka-aineista valmistettu. Sen jälkeen ei unta tarvinut kauheesti odottaa... Laajavuoren ravintoloita voi suositella kyllä ihan ohikulkumatkailijoillekkin. Ulkona on hyvät parkkipaikat, ja palvelu ainakin aulabaarissa oikein hyvää ja ripeää.
Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen taas kylpemistä, sitten keilausta, ja vielä kylpemistä. Iltapalan jälkeen aika ajoissa nukkumaan. Keilailusta aikaisemminkin kipeytynyt lonkka alkoi jo osoittaa merkkejään..
Aamupalasali hotellissa on todella tilava ja viihtyisä, ja homma toimii siellä todella hyvin. Mikään ei päässyt loppumaan ja henkilökuntaa oli riittävästi. Ainoa pieni miinus oli se, kun tarjoilija tuli meidän vielä ruokaillessamme napsimaan tyhjiä lautasia pois pöydästä. Se häiritsee mua erityisen paljon aina yleensäkkin, syön missä tahansa.
Aamupalan jälkeen sitten alkoikin kotimatka, ja kotona oltiin jo hyvissä ajoin. Käytiin vielä Vilppulassa isänpäiväkahvilla, ja sieltä lähtiessä oli portaiden kulku erittäin hankalaa, ja liikkuminen sitten pari päivää suorastaan tuskallista. Vaikka se keilaus niin kivaa onkin.. niin kauankohan sitä pitäisi harrastaa ettei aina menis liikuntakyvyttömäksi... :)
Hotellista on kuvaus blogissani Täällä (jutun loppuosassa). Aika meni perjantaina kylpyläosastolla. Sinne oli avattu uusi infrapunasauna, jonka idea ei kahden käyntikerran jäkeen mulle oikein selvinnyt. Seinässä oli ritilät, joiden takana infrapunalämmittimet olivat. Niihin piti sitten nojata. Lauteiden alla oli toiset lämmittimet, mutta yleiskuva saunasta silti oli viileä. Yksi seinä oli kokonaan lasia, ikkunat ja ovi. Sieltä kävi viima ainakin mun kohdalla, joten oli todellinen pettymyt koko ihmeellinen hökötys.
Illalla syötiin hotellin aulabaarissa hampurilaisannokset (ai mikä karppaus..), ja meni kyllä top 10:een mun henkilökohtaisessa arvostelussa se hamppari. Erittäin hyvä, ja huomasi heti että oli laadukkaista raaka-aineista valmistettu. Sen jälkeen ei unta tarvinut kauheesti odottaa... Laajavuoren ravintoloita voi suositella kyllä ihan ohikulkumatkailijoillekkin. Ulkona on hyvät parkkipaikat, ja palvelu ainakin aulabaarissa oikein hyvää ja ripeää.
Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen taas kylpemistä, sitten keilausta, ja vielä kylpemistä. Iltapalan jälkeen aika ajoissa nukkumaan. Keilailusta aikaisemminkin kipeytynyt lonkka alkoi jo osoittaa merkkejään..
Aamupalasali hotellissa on todella tilava ja viihtyisä, ja homma toimii siellä todella hyvin. Mikään ei päässyt loppumaan ja henkilökuntaa oli riittävästi. Ainoa pieni miinus oli se, kun tarjoilija tuli meidän vielä ruokaillessamme napsimaan tyhjiä lautasia pois pöydästä. Se häiritsee mua erityisen paljon aina yleensäkkin, syön missä tahansa.
Aamupalan jälkeen sitten alkoikin kotimatka, ja kotona oltiin jo hyvissä ajoin. Käytiin vielä Vilppulassa isänpäiväkahvilla, ja sieltä lähtiessä oli portaiden kulku erittäin hankalaa, ja liikkuminen sitten pari päivää suorastaan tuskallista. Vaikka se keilaus niin kivaa onkin.. niin kauankohan sitä pitäisi harrastaa ettei aina menis liikuntakyvyttömäksi... :)
maanantai 9. syyskuuta 2013
Chililohta ja kasviksia, helppoa ja nopeaa arkiruokaa
Helppo lohiresepti. Nopea valmistaa, eikä aineiden kanssa ole niin tarkkaa. Itselläni kasvaa takapihalla jonkin verran yrttejä, joten tässä olen käyttänyt pelkästään niitä, myös chili on itse kasvatettu.
* ruodotonta lohifilettä sopiva pala (nypi kylkiruodot, jos ne ovat paikallaan)
* erilaisia yrttejä mielummin tuoreena, vaihtoehtoisesti kuivattuna. Tuoreena pari kourallista, kuivattuna noin 1 rkl/yrtti (tässä oheessa käytetty: basilika, tilli, persilja, timjami, oregano)
* chiliä koosta ja tulisuudesta riippuen, tässä käytetty 1 chili (olisi voinut olla enemmänkin)
* soijakastiketta, sitruunamehua, muuta maustettua kastiketta (itse käytin omena-balsamicosiirappia)
* suolaa, valkopippuria
* turkkilaista jugurttia tai kermaviiliä, mausta suolalla, valkopippurilla, tillillä ja sitruunamehulla
*erilaisia kasviksia tai vaikka perunoita lisäkkeeksi
Ohje:
* Nypi lohesta ruodot ja aseta se nahka alaspäin voidellulle uunivuoalle.
* Valele sitruunamehulla ja soijakastikkeella (+ muu kastike jos haluat)
* Ripottele pintaan valkopippuria ja suolaa
* Lisää hienonnettuja yrttejä pintaan ja taputtele ne siihen kiinni
* Hienonna chilit joko renkaiksi tai silpuksi ja ripottele pintaan
* Paista uunin keskiosassa noin 175 asteessa 30 - 40 minuuttia. Tarkista lohen kypsyys ennenkuin otat uunista. Kypsyminen vaihtelee tosi paljon fileen paksuudesta riippuen.
* Valmista silläaikaa kastike turkkilaisesta jugurtista.
* Valmista myös kasvikset (tai perunat halutessasi). Paista joko pannulla voi/öljyseoksessa tai kiehauta nopeasti hieman pehmeämmäksi ja pyöräytä sen jälkeen paistopinta pannulla voissa. Mausta kasvikset suolalla halutessasi.
* Kun lohi on valmis, ota uunista ja asettele lautasille. Kasvikset kylkeen, sekä halutessasi salaattia. Kaada kylmää jugurttikastiketta annokseen. Koristele tillillä ja sitruunaviipaleella.
* ruodotonta lohifilettä sopiva pala (nypi kylkiruodot, jos ne ovat paikallaan)
* erilaisia yrttejä mielummin tuoreena, vaihtoehtoisesti kuivattuna. Tuoreena pari kourallista, kuivattuna noin 1 rkl/yrtti (tässä oheessa käytetty: basilika, tilli, persilja, timjami, oregano)
* chiliä koosta ja tulisuudesta riippuen, tässä käytetty 1 chili (olisi voinut olla enemmänkin)
* soijakastiketta, sitruunamehua, muuta maustettua kastiketta (itse käytin omena-balsamicosiirappia)
* suolaa, valkopippuria
* turkkilaista jugurttia tai kermaviiliä, mausta suolalla, valkopippurilla, tillillä ja sitruunamehulla
*erilaisia kasviksia tai vaikka perunoita lisäkkeeksi
Pinnalle erilaisia yrttejä. Kuvassa tilli, timjami, persilja, chili, oregano ja basilika.
Ohje:
* Nypi lohesta ruodot ja aseta se nahka alaspäin voidellulle uunivuoalle.
* Valele sitruunamehulla ja soijakastikkeella (+ muu kastike jos haluat)
* Ripottele pintaan valkopippuria ja suolaa
* Lisää hienonnettuja yrttejä pintaan ja taputtele ne siihen kiinni
* Hienonna chilit joko renkaiksi tai silpuksi ja ripottele pintaan
* Paista uunin keskiosassa noin 175 asteessa 30 - 40 minuuttia. Tarkista lohen kypsyys ennenkuin otat uunista. Kypsyminen vaihtelee tosi paljon fileen paksuudesta riippuen.
* Valmista silläaikaa kastike turkkilaisesta jugurtista.
* Valmista myös kasvikset (tai perunat halutessasi). Paista joko pannulla voi/öljyseoksessa tai kiehauta nopeasti hieman pehmeämmäksi ja pyöräytä sen jälkeen paistopinta pannulla voissa. Mausta kasvikset suolalla halutessasi.
* Kun lohi on valmis, ota uunista ja asettele lautasille. Kasvikset kylkeen, sekä halutessasi salaattia. Kaada kylmää jugurttikastiketta annokseen. Koristele tillillä ja sitruunaviipaleella.
Ohje on itseni kehittelemä. Apuna käyttänyt lähinnä netistä löytyviä lämpötiloja.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Sellainen ol viipuri...
Lähdettiin porukalla erään kotiseutumatkoja Karjalaan tehneen yhdistyksen reissuun, mulla oli toinen kerta jo kyseisellä reissulla. Tarkoituksena oli kiertää muutama sotapaikka, käydä Antreassa (nyk. Kamennogorsk) ja muuta pientä ohjelmaa.
Lähdettiin sitten minä ja Toni, sekä mun vanhemmat, jo torstaina iltapäivällä ajeleen vähän lähemmäksi rajaa. Ajoimme siis Luumäelle leirintäalueelle. Paikka oli vähän ehkä metsittynyt mutta ihan ok unet siellä sai. Aamulla nousimme ja lähdimme ajelemaan kohti Vaalimaata. Teboililla aamupalaa naamaan, ja bussin odottelua. Teboilille saavuttuamme vähän kylmäsi, kun pysäköintipaikalla olikin lappu että max. 2 h pysäköinti.. Koska olimme suunnitelleet jättävämme auton siihen koko viikonlopuksi. Pienen panikoinnin jälkeen kävin sisältä kysymässä, ja erittäin ystävällistä palveluahan sieltä sai. Saimme pysäköintiluvan viikonlopuksi, eikä maksanut mitään. Iso kiitos Vaalimaan Teboilille tästä palvelusta!
Lopulta pienen odottelun jälkeen bussi saapui, ja pääsimme matkaan matkanjohtaja Arvo Henttosen luotsaamana. Rajan jälkeen vähän virvokkeiden ostoa, ja sitten Viipurin ohitse kohti Äyräpäätä. Äyräpään räjäytetyn kirkon mailla lepää suomalaisia sankarivainajia sekä äyräpääläisiä siviilejä. Nyt kuitenkin pari vuotta sitten venäläiset olivat alkaneet suunnittelemaan paikalle lomakylää. Aluetta oli aidattu, ja siitä syntyi melkoinen kädenvääntö. Venäjällä ei ole aikaisemmin ollut mitään säädöstä minkä mukaan sankarivainaja-alueet tai vanhat hautausmaat olisi "rauhoitettuja". Mutta tämän taistelun jälkeen ne on nyt merkitty kirjoihin ja kansiin.
Kirkonmäki on erittäin hieno hiekkarantainen vehreä joenvarsipaikka. Rakennushanke on nyt keskeytetty, mutta mistä sen tietää mitä käänteitä siinä vielä tulee. Äyräpäässä käytiin kovat taistelut kesä-heinäkuussa 1944. Taisteluista voit lukea enemmän esim. täältä.
Paikka oli tosi kaunis ja rauhallinen. Ilma oli lämmin, pari kauppiastakin eksyi paikalle. Vuoksen rannassa oli muutaman venäläisnuorten porukka telttailemassa, sekä jotakin erikoista asuntovaunuporukkaa jotka ilmeisesti olivat olleet jo jonkin aikaa leiriytyneenä.
Koska tiet karjalassa ovat suurelta osin ihan kammottavassa kunnossa, oli matka Äyräpäähän kestänyt melkoisen kauan. Lähdettyämme samaa tietä takaisinpäin, pysähdyimme kahville, kun kuljettaja tarjosi pullakahvit. Siitä matka jatkui sitten monttuja ja kuoppia väistellen kohti Summaa.
Summassa käytiin kovat taistelut talvisodassa. Paikalla oli muistomerkki, ja kauempana olisi ollut jokin korsu mutta emme sitten lähteneet sinne.
Tuolla taipaleella ajettiin jonkin varuskunta-alueen läpi (yleinen tie meni siis jostain kumman syystä sen alueen läpi). Ukkoja seisoskeli siellä aseidensa kanssa, ja ohitettiin kaikennäköisiä ampuma-alueita ym. harjoittelualueita.
Viimein saavuimme Viipuriin, ja majoituimme hotelli Druzhbaan. Olimme edelliselläkin kerralla samaisessa hotellissa, ja se oli ihan ok. Hotelli tosin on täysin jämähtänyt 70-luvulle, mutta siinä piileekin sen viehätys. Hotelli on suomalaisten rakentama, ja sen huoneet kodikkaalla tavalla vähän kulahtaneet lattiamattoineen ja massiivisine ovenkahvoineen. Itse tykkään kovasti tälläisestä retrohengestä.
Hotellissa saatiin sitten illallinen ja sen jälkeen ei paljoa tarvinut, että tuli uni.
Seuraavan päivän ohjelma olisi ollut kotiseuturetki Antreaan. Illalla oltiin kuitenkin pohdittu asiaa, ja päätetty että jäädään Viipuriin, koska osa meistä ei ollut käynyt esim. linnassa ollenkaan (minäkin vain pikaisesti). Aamupalan jälkeen sitten tilattiin taksi ja päästiin Viipurin linnaan pienestä kielimuurista huolimatta. Linna ei ollut vielä auennut, mutta alueelle pääsi kuitenkin. Pääsymaksu alueelle oli 10 ruplaa/hlö, eli käytännössä ei mitään. Katseltiin siellä paikkoja, ja kun ovet torniin aukesivat, kiipesimme sinne. Pääsymaksu torniin oli 60 ruplaa ja museoon 40. Valokuvausmaksi oli 30 ruplaa. Eli yhteensä yhdeltä linnavierailuun kului 140 ruplaa, eli noin 3,5 euroa. Hiukan oli vaikeuksia selittää lipunmyyjälle huonolla venäjäntaidollani mihin haluttaisiin mennä, mutta lopulta saatiin oikeat liput. Ihan vinkkinä: lipunmyynnissä oli myös kaikki tekstit venäjäksi, joten kannattaa etukäteen selvittää vähän mitä eri paikkoja linnassa on, mihin haluaa mennä.
Portaat torniin ovat aika ahtaat, ne kiertävät tornin sisäseinää pitkin. Ne on kuitenkin aika loivat, joten ei ihan kauhea urakka. Koska oli kaunis ilma, tornista näkyi todella kauas. Ylhäällä oli sen verran ahdasta, että siellä ei kauaa viihtynyt.
Seuraavaksi menimme linnan museoon, jossa minäkään en ollut koskaan käynyt. Oli todella mielenkiintoinen museo, ainoa vain että siellä oli kaikki venäjäksi, eikä suomeksi ollut missään minkäänlaista selitystä. Olis ollu edes englanniksi. Voisi kuvitella että suomalaisturistien määrä on melkoinen, joten edes jossain olisi voinut olla jotakin historiaselostusta suomeksi. Mutta jokatapauksessa erittäin mielenkiintoinen museo.
Linnasta lähdimme etsimään ruokapaikkaa, sillä nälkä alkoi jo ilmoitella itsestään (ja jano..) ja olisi pakko syödä jotain ennen seuraavaa etappia, Monrepos'n puistoa. Viipurin sataman tullin vierestä löytyi mukava terassi, jossa tilattiin sitten vähän evästä. Osa otti perivenäläiseen tapaan seljankakeittoa, ja äiti söi pelmeneitä. Keitto oli oikein herkullista, kyytipoikana ihanan kylmää olutta.
Ruokapaikasta kävelimme sitten Viipurin torille, ja kauppahallista ostimme vähän matkaevästä puistoon. Kauppahallin vierestä nappasimme taksin. Kysyimme ensin hinnan, jonka kuljettaja ilmoitti olevan 5 euroa. Tuo hinta kannattaa yleensä aina kysyä ensin, koska jos sitä kysyy vasta päätepisteessä, se voi olla ihan mitä vaan.
Minulla oli Monrepos´n puistosta sellainen kuva, että se on joku vähän metsittynyt ja hylätty puisto, jonka kauneus on vain vanhojen suomalaisten muistoissa. En ollut sen kummemmin etukäteen tutustunut paikkaan, mielessä oli vaan joku kuva jonka olin nähnyt. Se oli syksyn keltainen, siinä oli valkoinen penkki ja valkoinen kaarisilta autiossa, hiljaisessa puistossa. Mutta, mutta....
Päästyämme paikalle, autoja oli parkkeerattu pitkän matkaa ennen puistoa tienvarteen, ja mitä lähemmäs puistoa päästiin, oli autoja ihan sikinsokin jokapuolella. Pian selvisi, että kyseinen puisto oli hyvin suosittu hääparien keskuudessa. Niitä näimmekin puistossa todella monta, olivat ottamassa siellä valokuvia. Ja kuinka ollakkaan, satuttiin puistoon intialaisen festivaalin aikaan. En ollut uskoa silmiäni minkalainen paikka lopulta oli! Päästyämme portista näimme ison kentän, jossa oli vähän yleisöä katsomassa lavalla esiintyvää bollywood-tanssiesitystä. Puistoon johtavalla käytävällä oli myyntikojuja joissa myytiin kaikkea festivaaliin liittyvää. Oli hennatatuointia, huivia, suitsukkeita, hengentuotteita, mausteita...
Käveltiin puistoon kauemmaksi, ja se osoittautui kyllä todella erilaiseksi mitä olin koskaan voinut kuvitella. Toki se oli hieman jo "ränsistynyt" ja metsittynyt, mutta aivan ihana paikka. Mielessäni soi kokoajan Annikki Tähden "Muistatko Monrepos´n"...
"Muistan puiston kaunehimman
ihanimman Monrepos'n,
usein haaveissani kuljen
satumaani lehmustohon.
Kaunehimmat kaarisillat....."
Ja löytyihän sieltä lehmustot ja kaarisillat. Mitä pidemmälle puistoon käveli, sitä rauhallisemmaksi se muuttui. Valtavia ikivanhoja lehmuksia, mäntyjä, vaahteroita... Seuraavan kerran pitää ottaa eväät mukaan ja suunnistaa tuonne eväsretkelle. No, olihan meillä eväät.. jokaisella kaljatölkki kädessä. Ja kun alettiin katselemaan vähän ympärillemme, niin kukaan muu ei siellä juonut kaljaa. Mietittiin jo että onkohan se kiellettyä, mutta puistonvartija kuitenkin näki meidät eikä sanonut siitä sitten mitään. Lopulta lämmin ilma ja kävellyt kilometrit uuvuttivat meidät, ja poistuttiin puistosta etsimään taksia. Hetken matkaa käveltyämme saimme lennosta taksin. Hinnaksi saimme 150 ruplaa, mikä oli melkein sama kuin mennessä. Olipas melkoinen kyyti sekin.. Äiti meinasi tippua penkiltä kun se loppui ikäänkuin kesken. Autossa ei vissiin ollut pakoputkea ollenkaan, ja öljynpainevalo paloi. Mutta hotellille päästiin jokatapauksessa.
Hotellilla sitten illallinen, joka oli poikkeuksellisen muistiinjäävä. Paikalla oli kahden miehen bändi soittamassa. Toinen miehistä oli tullut ilmeisesti aikakoneella 70 -luvulta. Hän soitti jotakin 5-kielistä soitinta, josta ei selvinnyt oliko se kitara vai basso. Toinen soitti koskettimia ja oli 80-luvun hevimiehen näköinen. Eläytyminenkin oli sitä samaa vuosikymmentä. Mutta erittäin hyvin he soittivat, ja viihdyttivät. Jälleen ei tarvinut kauaa odotella nukkumattia, ja uni voitti riehakkaan illanvieton 6-0.
Aamulla lähdettiin sitten hotellilta kotimatkalle. Ensin oli tunnin mittainen kiertoajelu Viipurissa. Sen jälkeen vapaata aikaa, kauppahallia ja muuta. Kävimme kauppahallissa, mutta itse en pidä siitä paikasta juurikaan kauhean pakkomyynnin takia. Mielummin katselisin ihan rauhassa tavaroita, ja varmasti ostaisinkin jotain. Mutta jos nyt joku yrittää tyrkyttää kenkiä mulle, sanomalla että "sinulla mummokengät", niin ei se nyt ihan kovin hyvä myyntipuhe ole.. (mulla oli kopiocrocksit jalassa).
Vietimme loppuajan kävellen kaduilla sekä Torkkelin puistossa. Ilma oli edelleen lämmin ja kaunis, mikäs siellä oli ollessa. Lopulta kävimme vielä perinteisesti pyöreässä tornissa kahvilla. Sitten alkoikin jo kotimatka, ja vielä pysähdys Tienhaarassa, jossa oli kovia taisteluja jatkosodan loppuvaiheessa, kesäkuussa 1945. Tullista päästiin jälleen nopeasti läpi, ja kotonakin oltiin jo hyvissä ajoin.
Lähdettiin sitten minä ja Toni, sekä mun vanhemmat, jo torstaina iltapäivällä ajeleen vähän lähemmäksi rajaa. Ajoimme siis Luumäelle leirintäalueelle. Paikka oli vähän ehkä metsittynyt mutta ihan ok unet siellä sai. Aamulla nousimme ja lähdimme ajelemaan kohti Vaalimaata. Teboililla aamupalaa naamaan, ja bussin odottelua. Teboilille saavuttuamme vähän kylmäsi, kun pysäköintipaikalla olikin lappu että max. 2 h pysäköinti.. Koska olimme suunnitelleet jättävämme auton siihen koko viikonlopuksi. Pienen panikoinnin jälkeen kävin sisältä kysymässä, ja erittäin ystävällistä palveluahan sieltä sai. Saimme pysäköintiluvan viikonlopuksi, eikä maksanut mitään. Iso kiitos Vaalimaan Teboilille tästä palvelusta!
Lopulta pienen odottelun jälkeen bussi saapui, ja pääsimme matkaan matkanjohtaja Arvo Henttosen luotsaamana. Rajan jälkeen vähän virvokkeiden ostoa, ja sitten Viipurin ohitse kohti Äyräpäätä. Äyräpään räjäytetyn kirkon mailla lepää suomalaisia sankarivainajia sekä äyräpääläisiä siviilejä. Nyt kuitenkin pari vuotta sitten venäläiset olivat alkaneet suunnittelemaan paikalle lomakylää. Aluetta oli aidattu, ja siitä syntyi melkoinen kädenvääntö. Venäjällä ei ole aikaisemmin ollut mitään säädöstä minkä mukaan sankarivainaja-alueet tai vanhat hautausmaat olisi "rauhoitettuja". Mutta tämän taistelun jälkeen ne on nyt merkitty kirjoihin ja kansiin.
Muistolaatta kirkon raunioilla.
Näitä on nyt ilmestynyt hautausmaille. Tiedä sitten kuinka paljon tästä on hyötyä mahdollista jatkorakentamista silmälläpitäen..
Kirkonmäki on erittäin hieno hiekkarantainen vehreä joenvarsipaikka. Rakennushanke on nyt keskeytetty, mutta mistä sen tietää mitä käänteitä siinä vielä tulee. Äyräpäässä käytiin kovat taistelut kesä-heinäkuussa 1944. Taisteluista voit lukea enemmän esim. täältä.
Äyräpään räjäytetyn kirkon rauniot.
Äyräpääseura on raivannut aluetta ja rakentanut mm. tämän muistomerkin hautausmaan paikalle.
Paikka oli tosi kaunis ja rauhallinen. Ilma oli lämmin, pari kauppiastakin eksyi paikalle. Vuoksen rannassa oli muutaman venäläisnuorten porukka telttailemassa, sekä jotakin erikoista asuntovaunuporukkaa jotka ilmeisesti olivat olleet jo jonkin aikaa leiriytyneenä.
Meilläkö muka jättiputkiongelma.....?
Koska tiet karjalassa ovat suurelta osin ihan kammottavassa kunnossa, oli matka Äyräpäähän kestänyt melkoisen kauan. Lähdettyämme samaa tietä takaisinpäin, pysähdyimme kahville, kun kuljettaja tarjosi pullakahvit. Siitä matka jatkui sitten monttuja ja kuoppia väistellen kohti Summaa.
Summassa käytiin kovat taistelut talvisodassa. Paikalla oli muistomerkki, ja kauempana olisi ollut jokin korsu mutta emme sitten lähteneet sinne.
Tuolla taipaleella ajettiin jonkin varuskunta-alueen läpi (yleinen tie meni siis jostain kumman syystä sen alueen läpi). Ukkoja seisoskeli siellä aseidensa kanssa, ja ohitettiin kaikennäköisiä ampuma-alueita ym. harjoittelualueita.
Viimein saavuimme Viipuriin, ja majoituimme hotelli Druzhbaan. Olimme edelliselläkin kerralla samaisessa hotellissa, ja se oli ihan ok. Hotelli tosin on täysin jämähtänyt 70-luvulle, mutta siinä piileekin sen viehätys. Hotelli on suomalaisten rakentama, ja sen huoneet kodikkaalla tavalla vähän kulahtaneet lattiamattoineen ja massiivisine ovenkahvoineen. Itse tykkään kovasti tälläisestä retrohengestä.
Hotellissa saatiin sitten illallinen ja sen jälkeen ei paljoa tarvinut, että tuli uni.
Kuva hotellin pihasta linnalle päin. Oikealla hotellilaiva.
Hirveänihananruma hotelli Druzhba.
Seuraavan päivän ohjelma olisi ollut kotiseuturetki Antreaan. Illalla oltiin kuitenkin pohdittu asiaa, ja päätetty että jäädään Viipuriin, koska osa meistä ei ollut käynyt esim. linnassa ollenkaan (minäkin vain pikaisesti). Aamupalan jälkeen sitten tilattiin taksi ja päästiin Viipurin linnaan pienestä kielimuurista huolimatta. Linna ei ollut vielä auennut, mutta alueelle pääsi kuitenkin. Pääsymaksu alueelle oli 10 ruplaa/hlö, eli käytännössä ei mitään. Katseltiin siellä paikkoja, ja kun ovet torniin aukesivat, kiipesimme sinne. Pääsymaksu torniin oli 60 ruplaa ja museoon 40. Valokuvausmaksi oli 30 ruplaa. Eli yhteensä yhdeltä linnavierailuun kului 140 ruplaa, eli noin 3,5 euroa. Hiukan oli vaikeuksia selittää lipunmyyjälle huonolla venäjäntaidollani mihin haluttaisiin mennä, mutta lopulta saatiin oikeat liput. Ihan vinkkinä: lipunmyynnissä oli myös kaikki tekstit venäjäksi, joten kannattaa etukäteen selvittää vähän mitä eri paikkoja linnassa on, mihin haluaa mennä.
Portaat torniin ovat aika ahtaat, ne kiertävät tornin sisäseinää pitkin. Ne on kuitenkin aika loivat, joten ei ihan kauhea urakka. Koska oli kaunis ilma, tornista näkyi todella kauas. Ylhäällä oli sen verran ahdasta, että siellä ei kauaa viihtynyt.
Viipurinlinnan pihatietä
Hohoi! Kohta kiivetään!
Sellainen ol Viipuri... Kaunista ja rumaa, kunnostusta ja rappiota.
Museosta
"Cee Cee Cee Pee"
Tykki ja ruusu.
Pysähdyttävä valokuva evakon matkasta.
Ennen oli ennen, ja nyt on nyt.
Linnasta lähdimme etsimään ruokapaikkaa, sillä nälkä alkoi jo ilmoitella itsestään (ja jano..) ja olisi pakko syödä jotain ennen seuraavaa etappia, Monrepos'n puistoa. Viipurin sataman tullin vierestä löytyi mukava terassi, jossa tilattiin sitten vähän evästä. Osa otti perivenäläiseen tapaan seljankakeittoa, ja äiti söi pelmeneitä. Keitto oli oikein herkullista, kyytipoikana ihanan kylmää olutta.
Seljankaa ja kaljaa. Aurinkoa ja parasta seuraa.
Joku patsas.
Ruokapaikasta kävelimme sitten Viipurin torille, ja kauppahallista ostimme vähän matkaevästä puistoon. Kauppahallin vierestä nappasimme taksin. Kysyimme ensin hinnan, jonka kuljettaja ilmoitti olevan 5 euroa. Tuo hinta kannattaa yleensä aina kysyä ensin, koska jos sitä kysyy vasta päätepisteessä, se voi olla ihan mitä vaan.
Entinen Karjaportinkatu. Päässä häämöttää pyöreä torni.
Katso jalkoihisi... Viemäristä puuttuu kansi. Joku on yrittänyt korvata sitä pahvilla, mutta en kyllä astuisi tuohon...
Kamala kauppahalli.
Minulla oli Monrepos´n puistosta sellainen kuva, että se on joku vähän metsittynyt ja hylätty puisto, jonka kauneus on vain vanhojen suomalaisten muistoissa. En ollut sen kummemmin etukäteen tutustunut paikkaan, mielessä oli vaan joku kuva jonka olin nähnyt. Se oli syksyn keltainen, siinä oli valkoinen penkki ja valkoinen kaarisilta autiossa, hiljaisessa puistossa. Mutta, mutta....
Päästyämme paikalle, autoja oli parkkeerattu pitkän matkaa ennen puistoa tienvarteen, ja mitä lähemmäs puistoa päästiin, oli autoja ihan sikinsokin jokapuolella. Pian selvisi, että kyseinen puisto oli hyvin suosittu hääparien keskuudessa. Niitä näimmekin puistossa todella monta, olivat ottamassa siellä valokuvia. Ja kuinka ollakkaan, satuttiin puistoon intialaisen festivaalin aikaan. En ollut uskoa silmiäni minkalainen paikka lopulta oli! Päästyämme portista näimme ison kentän, jossa oli vähän yleisöä katsomassa lavalla esiintyvää bollywood-tanssiesitystä. Puistoon johtavalla käytävällä oli myyntikojuja joissa myytiin kaikkea festivaaliin liittyvää. Oli hennatatuointia, huivia, suitsukkeita, hengentuotteita, mausteita...
Monrepos´n puiston portti
Käveltiin puistoon kauemmaksi, ja se osoittautui kyllä todella erilaiseksi mitä olin koskaan voinut kuvitella. Toki se oli hieman jo "ränsistynyt" ja metsittynyt, mutta aivan ihana paikka. Mielessäni soi kokoajan Annikki Tähden "Muistatko Monrepos´n"...
"Muistan puiston kaunehimman
ihanimman Monrepos'n,
usein haaveissani kuljen
satumaani lehmustohon.
Kaunehimmat kaarisillat....."
Polku vie peremmälle.
Ja löytyihän sieltä lehmustot ja kaarisillat. Mitä pidemmälle puistoon käveli, sitä rauhallisemmaksi se muuttui. Valtavia ikivanhoja lehmuksia, mäntyjä, vaahteroita... Seuraavan kerran pitää ottaa eväät mukaan ja suunnistaa tuonne eväsretkelle. No, olihan meillä eväät.. jokaisella kaljatölkki kädessä. Ja kun alettiin katselemaan vähän ympärillemme, niin kukaan muu ei siellä juonut kaljaa. Mietittiin jo että onkohan se kiellettyä, mutta puistonvartija kuitenkin näki meidät eikä sanonut siitä sitten mitään. Lopulta lämmin ilma ja kävellyt kilometrit uuvuttivat meidät, ja poistuttiin puistosta etsimään taksia. Hetken matkaa käveltyämme saimme lennosta taksin. Hinnaksi saimme 150 ruplaa, mikä oli melkein sama kuin mennessä. Olipas melkoinen kyyti sekin.. Äiti meinasi tippua penkiltä kun se loppui ikäänkuin kesken. Autossa ei vissiin ollut pakoputkea ollenkaan, ja öljynpainevalo paloi. Mutta hotellille päästiin jokatapauksessa.
Monrepos´n kartano. Ilmeisesti aletti restauroimaan, kun pylväät oli maalattu. Ollut varmasti aikanaan todella upea.
Leijonapatsas
Puistossa
Tälläinenkin näkyi.
Ränni ei mistään ei mihinkään?
Hotellilla sitten illallinen, joka oli poikkeuksellisen muistiinjäävä. Paikalla oli kahden miehen bändi soittamassa. Toinen miehistä oli tullut ilmeisesti aikakoneella 70 -luvulta. Hän soitti jotakin 5-kielistä soitinta, josta ei selvinnyt oliko se kitara vai basso. Toinen soitti koskettimia ja oli 80-luvun hevimiehen näköinen. Eläytyminenkin oli sitä samaa vuosikymmentä. Mutta erittäin hyvin he soittivat, ja viihdyttivät. Jälleen ei tarvinut kauaa odotella nukkumattia, ja uni voitti riehakkaan illanvieton 6-0.
Aamulla lähdettiin sitten hotellilta kotimatkalle. Ensin oli tunnin mittainen kiertoajelu Viipurissa. Sen jälkeen vapaata aikaa, kauppahallia ja muuta. Kävimme kauppahallissa, mutta itse en pidä siitä paikasta juurikaan kauhean pakkomyynnin takia. Mielummin katselisin ihan rauhassa tavaroita, ja varmasti ostaisinkin jotain. Mutta jos nyt joku yrittää tyrkyttää kenkiä mulle, sanomalla että "sinulla mummokengät", niin ei se nyt ihan kovin hyvä myyntipuhe ole.. (mulla oli kopiocrocksit jalassa).
Vietimme loppuajan kävellen kaduilla sekä Torkkelin puistossa. Ilma oli edelleen lämmin ja kaunis, mikäs siellä oli ollessa. Lopulta kävimme vielä perinteisesti pyöreässä tornissa kahvilla. Sitten alkoikin jo kotimatka, ja vielä pysähdys Tienhaarassa, jossa oli kovia taisteluja jatkosodan loppuvaiheessa, kesäkuussa 1945. Tullista päästiin jälleen nopeasti läpi, ja kotonakin oltiin jo hyvissä ajoin.
Pyöreä torni
Torkkelinpuistoa
Tienhaaran taisteluiden muistomerkki.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Kohta on jo kesä!
Mitenkähän se on mahdollista. Ennen oli kevät, lumet suli ja tehtiin pihaan puroja. Se kevät kesti kauan. Nykyään vaan yhtenä päivänä on vielä lunta, toisena se on sulanut pois ja kolmantena on jo hiirenkorvat puissa. Vaikka kaikkein hienoin aika on just se, kun ne hiirenkorvat vasta vihertää ja kaikki ihanuus on vielä edessä.
Meidän kevät meni taas venekuumeen kourissa, ja lopulta sitten päätettiin lähteä noutamaan paattia. Se oli sellainen reissu, että paluumatkalla meinas käydä "ohrasesti".. kärrystä meni rengas ja onneksi huoltiksen pihassa huomattiin että pinta on lähes irti, ja iso pala jo pois. Jos se olisi hajonnut vauhdissa... sitä ei parane edes ajatella. Ojan pohjalla olisi lasikuidun palaset lennelleet. Huh.
Mutta siis paatti saatiin. Vanhahan se on - ja ruma - mutta koeajon jälkeen oltiin oikein tyytyväisiä. Tilaa on, nukkuun pystyy ja kalastaminen onnistuu. Ne onkin ne pääasiat tohon lähivesistön retkeilyyn. Kuvia tulee sitten kun niitä ehtii ottamaan.
Nyt vaan sitten odotellaan että ilmat lämpiää, ja päästään viikonloppuretkille.
Kevään aikana tuli seurattua myös muuttolintujen paluuta. Erikoisin ehdottomasti oli läheisessä Koskelanlammessa esiintynyt yksittäinen harmaahaikara.
Meidän kevät meni taas venekuumeen kourissa, ja lopulta sitten päätettiin lähteä noutamaan paattia. Se oli sellainen reissu, että paluumatkalla meinas käydä "ohrasesti".. kärrystä meni rengas ja onneksi huoltiksen pihassa huomattiin että pinta on lähes irti, ja iso pala jo pois. Jos se olisi hajonnut vauhdissa... sitä ei parane edes ajatella. Ojan pohjalla olisi lasikuidun palaset lennelleet. Huh.
Mutta siis paatti saatiin. Vanhahan se on - ja ruma - mutta koeajon jälkeen oltiin oikein tyytyväisiä. Tilaa on, nukkuun pystyy ja kalastaminen onnistuu. Ne onkin ne pääasiat tohon lähivesistön retkeilyyn. Kuvia tulee sitten kun niitä ehtii ottamaan.
Nyt vaan sitten odotellaan että ilmat lämpiää, ja päästään viikonloppuretkille.
Kevään aikana tuli seurattua myös muuttolintujen paluuta. Erikoisin ehdottomasti oli läheisessä Koskelanlammessa esiintynyt yksittäinen harmaahaikara.
Eiks täällä oo muita?
Mä meen pois kun sä seuraat mua.
Sitten vaan, odotellaan lämpimiä ilmoja. Kesäkuun alussa olis taas Karjalan reissu edessä, sisältäen Viipuria ja Antreaa. Oi, mitä kaikkea kivaa sitä ehtiikään taas kesällä tekemään ja näkemään :)
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Kevät antaa odottaa itseään. Matkailua sillä aikaa.
On jo maaliskuun loppupuoli, mutta pihalla paukkuu pakkanen. Öisin ollut 10 - 20 astetta pakkasta, mutta onneksi päivisin on laskenut sitten lähelle nollaa, tai jopa plussan puolelle.
Tässä on taas tullut reissattua kotomaan kamaralla. Maaliskuun alussa päätimme lähteä pääkaupunkiseudulle vähän shoppailemaan vaatteita. Varattiin ensin huone Hotelli Meripuistosta, Espoosta. Varaussivuston kautta varattiin siinä matkalla, eikä kännykällä nyt kauheasti siinä ehtinyt tutustumaan paikkaan. Shoppailun lisäksi oli tarkoitus lepäillä ja syödä hyvin iltaisin. No..
Kirjauduimme hotelliin sisään, ja maksoimme yöpymisemme. Hotellin aula oli todella avara ja kolkko. Lasiseinän takana näkyi ravintola, joka oli "pohjoismaiseen tyyliin" sisustettu, kolkko ja vähän koulun ruokalan näköinen. No, menimme hissille ja siellä huomasimme lapun: "Hotellin ravintola on suljettuna viikonloppuisin". Mitäääääh????? Eikö me päästäkkään viettämään mukavaa iltaa? Voi helv...
Päästyämme huoneeseen, nousi melkoinen ketutus päälle. Huone oli toki hieno, Jukka Rintalan suunnittelema. Ikkunat oli huoneen kulmasta, toisesta näkyi kerrostalo ja toisesta metsikön takana meri.. niin ja myös kerrostalo. Huoneessa siis ei olisi voinut oleskella ilman että naapuritalosta näkyisi huoneeseen. Olisi pitänyt laittaa kaihtimet/verhot kiinni.
Istuimme siinä hetken, ja huomattuani lisäksi että meiltä oli velotettu väärä hinta huoneesta, päätimme toimia. Takaisin respaan. Halusimme peruuttaa varauksemme. Respa ei voinut sitä tehdä vaan se piti meidän itse tehdä varaussivuston kautta, jolloin olisi pitänyt maksaa toinen yö koska peruutus tuli niin myöhään. Soitto varaussivuston asiakaspalveluun, ja he hoitovat asian niin, että peruutus voitiin tehdä koko ajalle. Ja saimme rahamme takaisin.
Päätimme varata uuden huoneen takuuvarmasti hyvästä hotellista, ja soitto Sokos Hotel Tapiola Gardeniin. Sieltä saatiin hyvä huone, ja edullisella hiihtolomahinnalla. Hotelli johon voi aina luottaa. Päästyämme paikalle, kotiuduimme ja pääsimme lopulta ravintolan herkkujen ääreen.
Seuraavana päivänä oli tiedossa siis shoppailua, ja käynti Vantaan Ilmailumuseossa. Illalla hotellilla saunomista ja uintia. Todellista lepolomaa. Ja levänneenä lomasen jälkeen kotiin.
Seuraava reissu tehtiin Jyväskylään, Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuoreen. Vietettiin siellä viikonloppua. En ollut ikinä käynyt kyseisessä hotellissa, ja se olikin erittäin positiivinen yllätys. Hotelli oli kummallinen neuvostoharmaa, betoninen, monimutkainen, miksikö sitä nyt sanoisi. Sisätiloiltaan erittäin sokkeloinen, mutta omalla tavallaan karu ja siksi viehättävä 70-luvun hotelli. Meidän huoneemme oli jätetty lähes alkuperäisasuunsa. Oli erittäin paljon mun mieleeni, erittäin viihtyisä. Hotelli oli kuitenkin uudistettu suurilta osin.
Tässä hotellissa ei kylpyläosastolla ollut ollenkaan liukumäkiä, joten tunnelma allasosastolla oli erittäin mielyttävä. Paikalla oli lähinnä lapsiperheitä sekä pariskuntia. Vesi oli ihanan lämmintä, ja saunojakin riittävästi. Ensikertalaisena tosin hotellin sokkeloisuus jatkui myös kylpyläosastolla, ja meni tovi ennenkuin käsitin kuinka paikalla piti toimia. Ensin oli pukuhuoneet miehille ja naisille erikseen, sen jälkeen mentiin yhteisen käytävän kautta kylpyläosaston sauna- ja suihkutiloihin. Joista sitten oli ovi varsinaiselle allasosastolle. No, emme olleet ainoita jotka siellä seikkailivat ja kyselivät että minne pitäisi mennä... :) Saunoimme ja uimme, oli oikein mukavaa. Sen jälkeen suunnistimme syömään.
Hotellin ravintola oli todella avara, siisti ja viihtyisä. Ravintolahenkilökunta ansaitsee kyllä täydet pisteet asiakaspalvelutaidoillaan. Ensimmäisenä iltana söimme kukkoa punaviinikastikkeella. Ihan loistavaa ruokaa.
Aamupalalla huomio kiinnittyi välittömästä aamupalapöydän siisteyteen, tuoreuteen ja todella kauniiseen esillepanoon. Kaikki ruuat olivat ensiluokkaisia, tuoreita ja maittavia. Pieni miinus oli pekonin puute, mutta eipä se maailmaa kaatanut. Aamupalasalina toimi sama suuri ja avara ravintola, missä illalla olimme syöneet. Suuret ikkunat antoivat näkymän kuusikkoiseen rinteeseen, ja ikkunan ääressä oli erittäin rentouttavaa nauttia aamupala.
Seuraavana päivänä oli vuorossa pienimuotoista shoppailua Jyväskylässä. Hotellissa oli myös keilarata, ja pitihän sitäkin mennä kokeilemaan. Oli todella kivaa, en ollut koskaan hohtokeilannut ja edellisestä keilauksesta oli vierähtänyt varmaan 20 vuotta.. (joskus kauppiksessa viimeksi?). Illalla sitten kävimme seisovassa pöydässä syömässä, ja oli kyllä varmaan yks parhaita seisovia pöytiä, missä olen syönyt. Sielläkin ruuat oli todella siististi ja kauniisti koristellen laitettu esille. Kasvikset olivat täydellisesti kypsennetty. Ruokalajeja ei ollut kovinkaan paljon, vaan ilmeisesti tarkoitus olikin ollut keskittyä ruuan laatuun, ei määrään. Löytyi kuitenkin lihaa, kalaa, kanaa, sekä kasviksia ja alkupalapöydässä kaikkea asiaan kuuluvaa.
Ja palvelu pelasi täydellisesti, josta tulikin tarjoilijalle mainíttua. Saatuamme syötyä, kävimme vielä kylpemässä allasosastolla. Sen jälkeen ei tarvinnut kun pää painaa tyynyyn, ja uni tuli välittömästi. Aamulla vielä pitkän kaavan mukainen aamupala, ja sen jälkeen kotiin. Oli muuten vasen lonkka, reisi ja kummatkin jalat kyllä tietoisia siitä, että kylmiltään keilaus tuntuu... Kotiin päästyämme keksimme sitten lähteä vielä Keuruun keilaradalle keilaamaan. Maanantain työpäivä olikin sitten tuskien taival.. eikä kipu hellittänyt kun vasta viikon päästä.
Ehdottomasti suosittelen Rantasipi Laajavuorta niille, jotka arvostavat hyvää ruokaa, hyvää palvelua ja rauhallisuutta. Hotellissa oli vielä aulabaari josta sai pientä purtavaa ja juotavaa. Lisäksi oli yökerho mutta siitä ei ole minkäänlaista tietoa millainen se on.
Tässä on taas tullut reissattua kotomaan kamaralla. Maaliskuun alussa päätimme lähteä pääkaupunkiseudulle vähän shoppailemaan vaatteita. Varattiin ensin huone Hotelli Meripuistosta, Espoosta. Varaussivuston kautta varattiin siinä matkalla, eikä kännykällä nyt kauheasti siinä ehtinyt tutustumaan paikkaan. Shoppailun lisäksi oli tarkoitus lepäillä ja syödä hyvin iltaisin. No..
Kirjauduimme hotelliin sisään, ja maksoimme yöpymisemme. Hotellin aula oli todella avara ja kolkko. Lasiseinän takana näkyi ravintola, joka oli "pohjoismaiseen tyyliin" sisustettu, kolkko ja vähän koulun ruokalan näköinen. No, menimme hissille ja siellä huomasimme lapun: "Hotellin ravintola on suljettuna viikonloppuisin". Mitäääääh????? Eikö me päästäkkään viettämään mukavaa iltaa? Voi helv...
Päästyämme huoneeseen, nousi melkoinen ketutus päälle. Huone oli toki hieno, Jukka Rintalan suunnittelema. Ikkunat oli huoneen kulmasta, toisesta näkyi kerrostalo ja toisesta metsikön takana meri.. niin ja myös kerrostalo. Huoneessa siis ei olisi voinut oleskella ilman että naapuritalosta näkyisi huoneeseen. Olisi pitänyt laittaa kaihtimet/verhot kiinni.
Jukka Rintalan kädenjälki
"Maisemat"
Meri näkyy..
Istuimme siinä hetken, ja huomattuani lisäksi että meiltä oli velotettu väärä hinta huoneesta, päätimme toimia. Takaisin respaan. Halusimme peruuttaa varauksemme. Respa ei voinut sitä tehdä vaan se piti meidän itse tehdä varaussivuston kautta, jolloin olisi pitänyt maksaa toinen yö koska peruutus tuli niin myöhään. Soitto varaussivuston asiakaspalveluun, ja he hoitovat asian niin, että peruutus voitiin tehdä koko ajalle. Ja saimme rahamme takaisin.
Päätimme varata uuden huoneen takuuvarmasti hyvästä hotellista, ja soitto Sokos Hotel Tapiola Gardeniin. Sieltä saatiin hyvä huone, ja edullisella hiihtolomahinnalla. Hotelli johon voi aina luottaa. Päästyämme paikalle, kotiuduimme ja pääsimme lopulta ravintolan herkkujen ääreen.
Tuttu ja turvallinen Sokos Hotel Tapiola Garden.
Illalla satoi järkyttävä määrä lunta. Kuva hotellin takapihalle päin.
Seuraavana päivänä oli tiedossa siis shoppailua, ja käynti Vantaan Ilmailumuseossa. Illalla hotellilla saunomista ja uintia. Todellista lepolomaa. Ja levänneenä lomasen jälkeen kotiin.
Ilmatilassa ruuhkaa.
Kar-Air, entinen Veljekset Karhumäki.
Lähdetään lennolle...
Ahdistus.
Erään lentäjän päätöspiste.
Löysin oman koneeni! En kyllä lennä tolla, en en en en!
Seuraava reissu tehtiin Jyväskylään, Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuoreen. Vietettiin siellä viikonloppua. En ollut ikinä käynyt kyseisessä hotellissa, ja se olikin erittäin positiivinen yllätys. Hotelli oli kummallinen neuvostoharmaa, betoninen, monimutkainen, miksikö sitä nyt sanoisi. Sisätiloiltaan erittäin sokkeloinen, mutta omalla tavallaan karu ja siksi viehättävä 70-luvun hotelli. Meidän huoneemme oli jätetty lähes alkuperäisasuunsa. Oli erittäin paljon mun mieleeni, erittäin viihtyisä. Hotelli oli kuitenkin uudistettu suurilta osin.
Hienoinen retrohenkäys.
Tässä hotellissa ei kylpyläosastolla ollut ollenkaan liukumäkiä, joten tunnelma allasosastolla oli erittäin mielyttävä. Paikalla oli lähinnä lapsiperheitä sekä pariskuntia. Vesi oli ihanan lämmintä, ja saunojakin riittävästi. Ensikertalaisena tosin hotellin sokkeloisuus jatkui myös kylpyläosastolla, ja meni tovi ennenkuin käsitin kuinka paikalla piti toimia. Ensin oli pukuhuoneet miehille ja naisille erikseen, sen jälkeen mentiin yhteisen käytävän kautta kylpyläosaston sauna- ja suihkutiloihin. Joista sitten oli ovi varsinaiselle allasosastolle. No, emme olleet ainoita jotka siellä seikkailivat ja kyselivät että minne pitäisi mennä... :) Saunoimme ja uimme, oli oikein mukavaa. Sen jälkeen suunnistimme syömään.
Hotellin ravintola oli todella avara, siisti ja viihtyisä. Ravintolahenkilökunta ansaitsee kyllä täydet pisteet asiakaspalvelutaidoillaan. Ensimmäisenä iltana söimme kukkoa punaviinikastikkeella. Ihan loistavaa ruokaa.
Aamupalalla huomio kiinnittyi välittömästä aamupalapöydän siisteyteen, tuoreuteen ja todella kauniiseen esillepanoon. Kaikki ruuat olivat ensiluokkaisia, tuoreita ja maittavia. Pieni miinus oli pekonin puute, mutta eipä se maailmaa kaatanut. Aamupalasalina toimi sama suuri ja avara ravintola, missä illalla olimme syöneet. Suuret ikkunat antoivat näkymän kuusikkoiseen rinteeseen, ja ikkunan ääressä oli erittäin rentouttavaa nauttia aamupala.
Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Kylmän näköinen aamu.
Seuraavana päivänä oli vuorossa pienimuotoista shoppailua Jyväskylässä. Hotellissa oli myös keilarata, ja pitihän sitäkin mennä kokeilemaan. Oli todella kivaa, en ollut koskaan hohtokeilannut ja edellisestä keilauksesta oli vierähtänyt varmaan 20 vuotta.. (joskus kauppiksessa viimeksi?). Illalla sitten kävimme seisovassa pöydässä syömässä, ja oli kyllä varmaan yks parhaita seisovia pöytiä, missä olen syönyt. Sielläkin ruuat oli todella siististi ja kauniisti koristellen laitettu esille. Kasvikset olivat täydellisesti kypsennetty. Ruokalajeja ei ollut kovinkaan paljon, vaan ilmeisesti tarkoitus olikin ollut keskittyä ruuan laatuun, ei määrään. Löytyi kuitenkin lihaa, kalaa, kanaa, sekä kasviksia ja alkupalapöydässä kaikkea asiaan kuuluvaa.
Ja palvelu pelasi täydellisesti, josta tulikin tarjoilijalle mainíttua. Saatuamme syötyä, kävimme vielä kylpemässä allasosastolla. Sen jälkeen ei tarvinnut kun pää painaa tyynyyn, ja uni tuli välittömästi. Aamulla vielä pitkän kaavan mukainen aamupala, ja sen jälkeen kotiin. Oli muuten vasen lonkka, reisi ja kummatkin jalat kyllä tietoisia siitä, että kylmiltään keilaus tuntuu... Kotiin päästyämme keksimme sitten lähteä vielä Keuruun keilaradalle keilaamaan. Maanantain työpäivä olikin sitten tuskien taival.. eikä kipu hellittänyt kun vasta viikon päästä.
Ehdottomasti suosittelen Rantasipi Laajavuorta niille, jotka arvostavat hyvää ruokaa, hyvää palvelua ja rauhallisuutta. Hotellissa oli vielä aulabaari josta sai pientä purtavaa ja juotavaa. Lisäksi oli yökerho mutta siitä ei ole minkäänlaista tietoa millainen se on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)