Oon tossa kesän aikana ihan pohjoismaissa seurannut erinäisilläkin leirintäalueilla karavaanarien elämää. Täytyy myöntää, että joskus oon jopa miettiny että joku vaunu olis kiva, tai ehkä enemmänkin bussista tehty asuntoauto. Mutta pelkästään toi tiellä morjestaminen on aika tyhmä tapa - mun mielestä. Muistan joskus kun kisabussilla kuljettiin, ja jos joku karavaanari morjesti, oli se ihan katastrofi. Oltiinko me leimaannuttu..
No. En tiedä mitä nämä päivisin tekevät, varmaan kiertävät nähtävyyksiä ja etenevät matkalla ihan kun muutkin. Mutta illan tullessa lasikuitukopit kaartavat leirintäalueelle etsien hyvää paikkaa itselleen. Kaava näyttää lähes aina ihan samalta:
- ajetaan parkkiin jonkun hyvännäköisen leiripaikan viereen
- isäntä käy toteamassa paikan hyväksi
- isäntä alkaa peruuttamaan autoa, emäntä viittoilee auton takana tai sivulla ohjeita
- emäntä loikkii sinne tänne, kädet viuhtoo ja lopulta näyttää käsimerkillä että "ok, hyvin peruutettu, voit nousta autosta"
- isäntä tulee katsomaan peruutuksen tulosta. Päin vittuahan se on mennyt, kun eukko neuvo väärin
- isäntä peruuttaa uudestaan. Vaunu irti ja auto parkkiin.
- sitten se tärkein. Ne hanskat käteen. Eikä mitkään näppylähanskat, vaan oranssi/harmaat tai vastaavalla väriyhdistelmällä sävytetyt. Ja sitten... PAITA POIS!
- kauhee häsääminen, luukkuja auotaan ja tungetaan päätä joka ikiseen aukeavaan räppänään mitä kopista löytyy
- sitten vinssataan ja vatupassilla mittaillaan
- ihan hirvee kiire, ukko juoksee luukuissa ja eukko pyörii ympyrää kun ei muutakaan keksi
- viimein kuuluu "tsup", kiire loppuu. Olut on auennut. Rauha karavaanarin maassa.
Sen jälkeen mukavaa jutustelua vessasäiliön koosta ja kaasuhellan ritilöiden kiillosta. Voidaan vaihtaa kokemuksia että kuinka kauan sitä ollaankaan oltu karavaanareita ja monesko vaunu on menossa. Ukot mittailee silmillään toisten vaunun pituutta, ja samalla tulee siinä vähän kehaistua omaa vetoautoakin.
ARGH!!! Ei ikinä vaunua! Leirintämökin terassilta on tosin joskus hauska seurata tätä showta...
