Kesä menee liian lujaa. Mikkeliä jälkeenpäin muisteltuna.

Mitä ihmettä? Enskuun jälkeen on jo syyskuu, ja eikö me olla käyty sitten missään kun mitään en ole kirjoittanut? No. Toki pieniä reissuja ollaan tehty. Töissä on vaan menny liikaa aikaa, joten on ollu vapaa-ajan voimat vähissä.

26.5.12 kauniina toukokuisena lauantaina suuntasimme minun vanhempieni kanssa kohti Mikkeliä ja sen sotahistoriallisia nähtävyyksiä. Kotoa lähdettiin aamusella. Kiireetön matka, kahvitauoilla nautimme eväitä auringonpaisteessa. Menomatkalle oltiin valittu pikkutie, joka kulki Mäntästä Korpilahdelle ja Kärkistensalmen sillan kautta Joutsan ohitse ja jostain sieltä. Mikkeliin on vain parisataa kilometriä matkaa, joten nopeastihan se meni.

Aloitimme Mikkelin jalkaväkimuseosta.  Paikalla oli jonkinlainen militariakirppis. Päätettiin kurkata se ensin, koska museon varsinaisen näyttelyn oven edessä oli "sisäänheittäjä" joka mainosti että militariakirpputorille pääsee yhteislipulla. 6 euroa maksoi yhdeltä ihmiseltä sisäänpääsy, ja koska meillä ei ollut kolikoita eikä lipunmyyjälläkään vaihtorahaa (tilanne oli muutenkin vähän hassu..) niin saatiin tingattua sitten 20 eurolla sisään koko 4:n hengen seurue. Kyseinen kirpputori oli kyllä aika suuri pettymys. Mutta tulihan käytyä.

Varsinainen museo onkin sitten mielenkiintoinen paikka. Käytiin siellä Tonin kanssa ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Alue on vanhaa kasarmialuetta ja sinäänsä jo mielenkiintoinen käyntikohde. Museossa sisällä esitellään suomen eri sotia valokuvin, tekstein, kartoin ja esinein.

Jalkaväkimuseon päänäyttely

Niin. Tämä on jonkinlainen tykki kaiketi.

Rivissä. Aseet.

Marski ja jalkaväen tarkastajat.

Sotilaan eväspakkausta.

Talvinen lavastus.

Jos jossain lukee että "ei saa mennä" niin miksi sinne pitää mennä... kamera sujahti verhonraosta ja otti tämän kuvan. Haavoittuneita muovinukkeja.

Nähtyämme päänäyttelyn sekä toisen pienemmän näyttelyn, päätimme suunnistaa "Sotilaskotiin" kahville. Päänäyttelyrakennuksen takana sijaitsee museokahvila, jossa saa sitten kahvia ja munkkeja. Olikein oli hyviä.

Sotilaskotimuseokahvila.

Perinteiset.

Seuraavana vuorossa oli Päämajamuseo. Koulun yhteydessä puolustusvoimien päämajana toimineet tilat on muutettu museoksi. Käykäähän katsomassa. Sinäänsä ei niin kovin erikoinen paikka mutta historiallisesti silti kiinnostava. Onhan siellä Marskin työhuone ja alkuperäinen vessa....:) Ja muutakin museotavaraa sekä valokuvia.

Ostokortteja. Joskus tulee mieleen että nää vois ottaa uudelleen käyttöön niin ihmiset ei tuhlais niin järjettömiä määriä ruokaan, josta suuri osa päätyy kuitenkin roskikseen. Ja luonnon omia antimia jää metsiin ja pelloille.

Tämäkin pirun ruma nukke on ollut jollekkin se parhain ja kallein aarre. Miettikääpäs tätä kun hukutatte ne kakaranne hirveeseen tavarapaljouteen. Paljon olisi opittavaa nykyihmisillä noista sota-ajoista.

Pysäyttävin kuva koko kierroksella. Sotalapsi lappu kaulassa, epätietoisena ehkä siitä mihin on menossa.

Päämajan karttakeskus.

Marskin työhuone

Marsalkka Mannerheimin työtuoli, lasit ja almanakka.

Syntymäpäivätervehdys kansalaiselta.

Päämajamuseo.

Päämajamuseon jälkeen luonnollinen käyntikohde oli tien toisella puolella Naisvuoren uumeniin luohittu viestikeskus Lokki. Toimi jatkosodan aikana päämajan viestikeskuksena aina 1. elokuuta 1945 saakka. Paikka jäi kylmilleen käytön loppuessa 1960 -luvulla. Parakit lahosivat ja huoneiden katot romahtivat. Entisöinti aloitettiin 1980 -luvun lopulla ja viestikeskus avattiin yleisölle 1995.

Viestikeskus Lokki. Sisäänkäynti on aika huomaamaton.

Viestikeskuksen entisöimätöntä tilaa, jossa näkee millaiseen tilaan parakit ja muut systeemit rakennettiin.

Sentraalisantra. Onkohan piuhat oikein?

Tästä en tiedä mikä on, mutta lienee joku lähetin.

Välillä juotiin taas eväskahvit. Sotajuttujen jälkeen oli aika siirtyä vähän kevyempiin tunnelmiin, joten sukellettiin sitten lopuksi vielä Mikkelin Vahakabinettiin joka sijaitsee Visulahdessa. Osa vahakabinetin vahanukeista alkais mun mielestä oleen jo perusteellisen kunnostuksen tarpeessa. Ja osa on niin huonoja, että kuuluvatko sinne lainkaan. Olen käynyt paikassa ensimmäisen kerran jo parikymmentä vuotta sitten, ja samoja nukkeja siellä on edelleen.

Neuvostoliiton ja Venäjän johtoa.

Suomen presidenttejä. Niinistö tuli pari viikkoa sitten sen jälkeen kun oltiin käyty. Niinistön vahaversiosta tuli melkoista keskustelua.

Akseli Gallen-Kallela

Minä ja muut kilvanajajat.

The King.

Mukava oli reissu, kiitos matkaseurueelle!