Meidän kevät meni taas venekuumeen kourissa, ja lopulta sitten päätettiin lähteä noutamaan paattia. Se oli sellainen reissu, että paluumatkalla meinas käydä "ohrasesti".. kärrystä meni rengas ja onneksi huoltiksen pihassa huomattiin että pinta on lähes irti, ja iso pala jo pois. Jos se olisi hajonnut vauhdissa... sitä ei parane edes ajatella. Ojan pohjalla olisi lasikuidun palaset lennelleet. Huh.
Mutta siis paatti saatiin. Vanhahan se on - ja ruma - mutta koeajon jälkeen oltiin oikein tyytyväisiä. Tilaa on, nukkuun pystyy ja kalastaminen onnistuu. Ne onkin ne pääasiat tohon lähivesistön retkeilyyn. Kuvia tulee sitten kun niitä ehtii ottamaan.
Nyt vaan sitten odotellaan että ilmat lämpiää, ja päästään viikonloppuretkille.
Kevään aikana tuli seurattua myös muuttolintujen paluuta. Erikoisin ehdottomasti oli läheisessä Koskelanlammessa esiintynyt yksittäinen harmaahaikara.
Eiks täällä oo muita?
Mä meen pois kun sä seuraat mua.
Sitten vaan, odotellaan lämpimiä ilmoja. Kesäkuun alussa olis taas Karjalan reissu edessä, sisältäen Viipuria ja Antreaa. Oi, mitä kaikkea kivaa sitä ehtiikään taas kesällä tekemään ja näkemään :)
