Ravintolakokemus: Gaijin

No niin, aina oon halunnu mennä noihin telkkarista tuttuihin "huippuravintoloihin" syömään. Tällä kertaa siskoni oli varannut jo muutama viikko aikaisemmin meille pöydän ravintola Gaijinista, Helsingistä. Kyseessähän on siis teeveestä tutun Tomi Björkin sekä Matti Wikbergin aasialaisia makuja tarjoava ravintola.

Yötä olimme Albertinkadulla sijaitsevassa Solo Sokos Hotel Aleksanterissa. Kaikenkaikkiaan oikein hyvä hotelli, kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Hotelli oli hiljainen, vaikka huone oli kadun puolella. Mitään häiriöitä ei ilmennyt, palvelu vastaanotossa oli todella ystävällistä. Respan tyttö kysyi heti, haluammeko myöhäisen huoneenluovutuksen. Hotellin aulabaari oli ihan kiva, ravintolasta ei yllättäen ole mitään kerrottavaa.. :) Aamupala oli monipuolinen joskin hieman sokkeloinen ja sekava. Plussaa siitä, että tarjoiluja toi kahvikannun pöytään.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, ne on otettu varsin nopeasti ettei pöytäseurue joudu odottelemaan, ja ilman salamaa kohteliaisuussyistä.

Ennen ravintolaan menoa, siskoni ja hänen miehensä olivat varanneet meille vähän alkupaloja.. eli ostereita ja vodkaa :) Juu, enkä syönyt koska ensimmäinen ja ainoa osterikokemukseni oli niin dramaattinen...

Odotukset olivat tietenkin korkealla, eikä suotta. Ravintola on aika pieni, mutta tunnelma varsin rento. Kerron tässä järjestyksessä mitä "Menu Gaijin", eli maistelumenu sisälsi. Lisäksi otimme juomamenun, joka koostui erilaisista ruokiin liittyvistä juomista. Aluksi otimme kuitenkin alkudrinkit, joiden nimi ei kyllä jäänyt mieleen. Drinkissä oli kuitenkin kurkkumehua, limeä, inkivääriä, ja mitä siinä nyt oli.. Herkullinen, kerrassaan ihanan raikas.

 

Maistelumenu toimii periaatteella, että pöytään tuodaan peräkkäin erilaisia ruoka-annoksia. Ruoka tarjoillaan yhteiseltä lautaselta keskelle pöytäseuruetta. Tarjoiluja kertoi kokoajan mitä lautasella oli, mutta osa jutuista meni vähän ohi kun kaikki oli niin ihmeellistä. Tilannetta helpotti kuitenkin jo alussa pöytään tuotu pieni paperilappu, josta pystyi seuraamaan menun kulkua.

Ensimmäisenä tuotiin kaksi ensimmäistä annosta yhtäaikaa. Juomaksi tuli tietenkin Sake. En ollut siitä kovin vakuuttunut, maistoin ensimmäistä kertaa ja se tuoksui pontikalle.. No, annokset olivat:

1. Vihersimpukka, tuoretta yuzuhedelmää, merileväkaviaaria. Valitettavasti en syönyt tätä, koska simpukat ym. merenelävät eivät ole minun suuni mukaisia.. mutta pöytäseurue kehui näitä erinomaisen hyviksi.

2. Pehmeän leivän sisällä: possunkylkeä, kimchimajoneesia ja pikkelöityä kurkkua. Härreguud että saattoi vaatimattoman näköinen pikkuinen leipä olla hieno makuelämys. Näitä täytyy tehdä kotona!

 

 

Seuraavaksi juomaksi saatiin valkoviiniä. Ja vuorossa olivat seuraava laji.

 

3. Sashimilajitelma, mätiä, wasabi-yuzu dressing, wakemea, wasabimajoneesia.

 

 

 

Tässä annoksessa oli ehkä liikaa laitettu yhdelle lautaselle, tai lautanen oli liian pieni ja tavaraa liikaa. Oli hieman hankalaa katsoa listasta mitä lautasella oli, ja vielä etsiä erilliset komponentit siitä. Jokatapauksessa siinä oli kolmea erilaista kalaa sekä lisäkkeitä. Makujen sinfoniaa, melkoista menoa :)

 

Ja sitten eteenpäin, kun kerran vauhtiin päästiin

 

4. Glaseerattua ankeriasta, ankanmaksaa, kirsikalla maustettuja tapiokahedelmiä, maapähkinää, norileipää

 

 

Ankerias ei juuri maullaan sykähdyttänyt. Periaatteessa sen tilalla olisi voinut olla ihan mitä tahansa. Tapiokahedelmä oli kiva lisä tuossa, ankanmaksa toimii aina (paitsi eettisesti...) ja norileipäkin oli hauska yksityiskohta.

 

5. Saikyo-miso marinoitua lohta, fenkolia, tuore wasabi-dashi emulsio, bonitoa, merileväkaviaaria

 

 

Tässä vaiheessa alkoi olla takana jo makuja niin paljon, että ei ollut paljoa sanottavaa muutakuin että herkkua on. On. Lohi oli täydellisesti kypsennettyä.  Riisiä oli niin paljon, että sitä söimme myös seuraavan annoksen jäännösliemen kanssa.

 

Sitten saimmekin juomaksi punaviiniä.

 

6. Possun ribsejä, soija-mirin karamellia, togarashia

 

 

Tämä oli toinen illan suosikeistani. Todella taivaallisen makuista kastiketta ja suussasulavan pehmeää possua. Kastike oli niin hyvää, että se piti käyttää viimeiseen asti, joten edellisen annoksen riisit käytimme siis tähän. Sain kaveriltani lainaksi Tomi Björkin Gaijin -kirjan josta löytyi tämä ohje, ja testattu on jo. Siitä myöhemmin blogissa lisää, ohjeen kanssa.

 



7. Paistettua kampasimpukkaa, harvinaista kiinalaista x.o. kastiketta, bonitoa, merileväkaviaaria

 

 

Kaunis annos, kampasimpukka vaan sekään ei ole minun herkkuani. Joten tämäkin päätyi erään pöytäseurueeseen kuuluneen kitusiin. Ja maistui kuulema, mun nenään noi "tuoksui" vähän liian voimakkaalle...

 

8. Grillattua possunkylkeä, salaatinlehtiä, pikkeleitä, kimchiä, seesamidressing, chilipastea

 

 



Tämä oli mun toinen suosikkini. Salaatinlehteen käärittiin noita kaikkia aineksia, jokainen oman makunsa mukaan. Posssu oli jälleen ihan suussasulavaa. Ihan törkeän hyviä makuyhdistelmiä, taattua laatua. Tarjoilija teki tässä kohtaa pikku mokan. Kun toi nuo pöytään, alkoi heti kertomaan mitä siinä on, ja se alku meni kaikilta tietenkin ohi. Eräs meistä kysyi että "niin miten näitä syödään", johon tarjoilija töksäytti: "no juurihan minä kerroin".. No tästä kyllä sitten valitettiin seuraavalle tarjoilijalle, ja saimme jälkiruuan yhteydessä yhdet ylimääräiset jälkiruuat hyvitykseksi.

 

Jälkiruoka: Alempana sake-omenasorbettia, vaniljalla maustettua valkosuklaacremeä, paahdettua omenakauraa, sake gelee, Ylempänä ylimääräinen hyvitysannos, enpäs muista mitä siinä oli. Jotain sorbettia kuitenkin. Ja juomaksi Rose viiniä.

 

 

No, jälkiruoka oli aika perus. Eräs meistä totesikin tarjoilijalle että "vähän tuollaista mysliä ja mikä tää klöntti tässä on" (klöntti oli se sake gelee, aika öllön näköinen kieltämättä).

 

Loppuun vielä otettiin viskipaukut, oli tuo niin mahtava kokemus. Voin ehdottomasti kyllä suositella jokaiselle. No, maksaahan tämä ilo toki.. eli ihan muutaman kympin kanssa ei kannata ovesta sisään astua. Ikimuistoinen, veikkaan että toista yhtä kallista ateriaa en tule ikinä syömään.





Kurpitsasämpylät

Kaikki alkoi siitä, kun keväällä laitoin kasvamaan kurpitsan siemeniä. En ollut ollenkaan varma miten niiden käy. No, jostain kumman syystä ne lähtivät todella hyvin kasvamaan, ja olivat ihan rotevia taimia. Ilmojen salliessa ne sitten saatettiin vanhempieni pihalle jatkamaan kasvuaan. Ja nehän sitten kasvoivat. Tuloksena oli yhteensä 35 kiloa kurpitsaa, joten jotain oli keksittävä..

Kurpitsasato. Suurin painoi 15 kiloa, yhteispaino näillä 35 kiloa.

 

 

Porukat teki niistä ensin kymmeniä ja sitten kymmeniä pikkuisia ja vähän suurempiakin purkkeja kurpitsasäilykettä. Äiti sitten keksi erään sämpyläohjeen. Olen itse hieman muokannut sitä, joten julkaisen tässä nyt sen muokkaamani version.

 

Halkaistu kurpitsa. Käsittely: kaiva lusikalla siemenet ja vaalea höttö. Kuori esim. juustohöylällä tai kuorimaveitsellä muutama milli kovaa kuorta pois.

 

 

KURPITSASÄMPYLÄT (12 kpl)

 

400 g kurpitsaa

1/2 tl suolaa
2-3 dl vettä

2 tl suolaa
1 rkl ruokaöljyä
1 rk siirappia
1 kananmuna

1 pussi kuivahiivaa
Noin 10 dl jauhoja, itse käytin tälläisen sekoituksen:
- 2 dl Sunnuntai Durum vehnäjauho
- 3 dl Myllyn paras luomu sämpyläjauho (kaurainen maku)
- 4 dl Sunnuntai erikoisvehnäjauho
(käytin siis vaan 9 desiä jauhoja. Jauhot voivat olla siis koko määrä vaikka tavallisia sämpyläjauhoja, mutta tuo minun käyttämä sekoitus, siitä tuli todella maukasta)


1. Kuori ja paloittele kurpitsa kuutioiksi. Lisää kattilaan kuutiot, 1/2 tl suolaa, 2-3 dl vettä ja keitä hiljaisella tulella kannen alla noin 20 minuuttia tai kunnes kuutiot ovat kypsiä. Älä heitä keitinvettä pois! Siivilöi kurpitsakuutiot ja laita ne taikinakulhoon. Ota keitinvettä 2 dl ja lisää se kuutioiden sekaan, ja soseuta sauvasekoittimella.

Kuutioitua kurpitsaa 400 g

 

Keitetyt kuutiot ja keitinvesi soseutettuna

2. Anna seoksen jäähtyä noin 42 asteiseksi (joka on kuivahiivalle sopiva). Lisää suola, öljy, siirappi ja kananmuna. Sekoita kuivahiiva jauhoihin, ja lisää seokseen ja vaivaa taikinaksi.

Jauhoina voi käyttää melkein mitä jauhoja vain. Tässä minun suositukseni.

3. Anna taikinan kohota noin kaksinkertaiseksi. Jaa taikina 12:een osaan ja pyörittele jauhotetulla pöydällä sämpylöiksi. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja anna sämpylöiden nousta vielä sen aikaa kun uuni on valmis. Paista 225 asteessa noin 12 minuuttia.

Pyöreät palleroiset kohoavat ja odottavat pääsyä lämpimään.

 

 

Ja näin nättejä rusketuksia siellä uunin perukolla saapi :)

 

 

Ja sitten mielikuvitusta täytteisiin!

 

 

Karavaanarin hanskat on niin saman henkiset. Kippis.

Oon tossa kesän aikana ihan pohjoismaissa seurannut erinäisilläkin leirintäalueilla karavaanarien elämää. Täytyy myöntää, että joskus oon jopa miettiny että joku vaunu olis kiva, tai ehkä enemmänkin bussista tehty asuntoauto. Mutta pelkästään toi tiellä morjestaminen on aika tyhmä tapa - mun mielestä. Muistan joskus kun kisabussilla kuljettiin, ja jos joku karavaanari morjesti, oli se ihan katastrofi. Oltiinko me leimaannuttu..


No. En tiedä mitä nämä päivisin tekevät, varmaan kiertävät nähtävyyksiä ja etenevät matkalla ihan kun muutkin. Mutta illan tullessa lasikuitukopit kaartavat leirintäalueelle etsien hyvää paikkaa itselleen. Kaava näyttää lähes aina ihan samalta:


- ajetaan parkkiin jonkun hyvännäköisen leiripaikan viereen
- isäntä käy toteamassa paikan hyväksi
- isäntä alkaa peruuttamaan autoa, emäntä viittoilee auton takana tai sivulla ohjeita
- emäntä loikkii sinne tänne, kädet viuhtoo ja lopulta näyttää käsimerkillä että "ok, hyvin peruutettu, voit nousta autosta"
- isäntä tulee katsomaan peruutuksen tulosta. Päin vittuahan se on mennyt, kun eukko neuvo väärin
- isäntä peruuttaa uudestaan. Vaunu irti ja auto parkkiin.
- sitten se tärkein. Ne hanskat käteen. Eikä mitkään näppylähanskat, vaan oranssi/harmaat tai vastaavalla väriyhdistelmällä sävytetyt. Ja sitten... PAITA POIS!
- kauhee häsääminen, luukkuja auotaan ja tungetaan päätä joka ikiseen aukeavaan räppänään mitä kopista löytyy
- sitten vinssataan ja vatupassilla mittaillaan
- ihan hirvee kiire, ukko juoksee luukuissa ja eukko pyörii ympyrää kun ei muutakaan keksi
- viimein kuuluu "tsup", kiire loppuu. Olut on auennut. Rauha karavaanarin maassa.


Sen jälkeen mukavaa jutustelua vessasäiliön koosta ja kaasuhellan ritilöiden kiillosta. Voidaan vaihtaa kokemuksia että kuinka kauan sitä ollaankaan oltu karavaanareita ja monesko vaunu on menossa. Ukot mittailee silmillään toisten vaunun pituutta, ja samalla tulee siinä vähän kehaistua omaa vetoautoakin.


ARGH!!! Ei ikinä vaunua! Leirintämökin terassilta on tosin joskus hauska seurata tätä showta...

Pärnun kesäretki heinäkuussa 2013

Päätettiin lähteä pienelle muutaman päivän lomaselle Ihanaan Pärnuun, tuohon köyhän miehen etelään. Varattiin majoitus booking.comin kautta. Sieltä saa kyllä parhaiten aina tietoa hotelleista, ja pystyy vertailemaan hintoja. Nyt varasimme yksityiseltä  majoittajalta ihanan huoneiston varmaan 100 vuotta vanhasta talosta. Tervetuloa matkaan!

Pakattiin autoon vain tarpeellinen, koska tuliaisia varmaan kertyisi peräluukullinen.. Lähdettiin aamusella kotoa, ja laiva lähti Helsingistä Katajanokalta ennen puolta päivää. Kyseessä oli Viking Line XPRS, joka on ihan kätevä noihin ylityksiin. Tosin istumapaikoiltaan on vähän ankea. Kahvipaikkaa etsiessä pitää aina kytätä että vapautuu tilaa.

Ilma oli pilvinen, mutta ei satanut. Katselimme kannelta maisemia lähtiessämme, kun ei ollut oikein muutakaan tekemistä ja peräkannella oli sen verran istumatilaa että siellä viihtyi.

Taustalla Linnanmäki ja Kallion kirkko, jossa äitini on kastettu.

 

 

Suomenlinna

 

Kappee on Kustaanmiekka.. kieli keskellä suuta pitää seilata.

 

Perussetti

 

 

Perille päästyämme laivasta pihalle, Tallinnan läpiajo ja kohti Pärnun maantietä. Liikenne sujuu yleensä aina aika joustavasti (täysiä), ja kun ajaa aina jonkun perässä, ei voi tehdä mitään isoa virhettä. Ja yleensä oon osunu oikealle tielle, paitsi siinä yhdessä risteyksessä..

 

Pärnussa oltiin hyvissä ajoin, ja odoteltiin omistajaa hetkinen talon pihalla. Talo oli ulkoapäin kyllä melkoisen näköinen, mutta... No, lopulta Toni soitti omistajalle, ja tämä olikin ollut siellä sisällä kokoajan. No, paikkojen esittely ja me ihastelimme asuntoa ihan ihmeissämme. Oli kyllä todella positiivinen yllätys, ei tarvinnut sanoa niitä legendaarisia sanoja: "tällä rahalla sai tälläisen".

 

 

Paikka oli ihan Pärnun keskustassa, vain kivenheitto Rüütli -kadulta. Ja hintakin oli mieleinen: 3 vrk 255 euroa. Huoneistossa oli 2 makuuhuonetta sekä tupakeittiö. Tilaa oli yllinkyllin, ja sijainti siis aivan loistava. Booking.comin varaussivulta näet lisätietoa: Ringi 6 Apartment .

 

Isomman makuuhuoneen leposohva

 

Keittiöstä löytyi melkein kaikki tarpeellinen, paitsi kunnon kahvinkeitin. Ja kämppä oli juuri remontoitu todella hyvällä maulla.

 

Isompi makuuhuone.

 

Tupakeittiön ruokailuosa. Taulutelkkari ja langaton nettiyhteys toimivat hyvin.

 

Tulopäivänä haettiin kaupasta ruokaa ja juomaa, ja ensimmäinen ilta vietettiin rattoisasti vaan leväten. Ja väsyneenä nukkumaan, ja seuraavana päivänä pirteänä ylös..

 

Aamupalan jälkeen lähdettiin vähän tutkimaan kaupunkia. Olen käynyt tuolla vaikka kuinka monta kertaa, ja äiti ja Toni myös pari kertaa. Isä on käynyt kerran. Keskusta on mulle jäänyt silti vähän vieraaksi, kun aina on tullu autolla mentyä sinnetänne. 

 

Ensin piti tutustua majapaikkamme vieressä olevaan Pärnun Kristuksen kirkastumisen kirkkoon, mutta vaikka ovessa luki aukioloajat niin eihän se ollut auki. Tyydyimme siis ihailemaan sitä vaan ulkoapäin. Piti käydä siinä sitten myöhemmin, mutta emme enää ennättäneet. Siitä lähdimme kävelemään Lydia Koidula puiston kautta Pärnun nykytaiteen museolle. Puistosta löytyi tietenkin Lydia Koidulan patsas sekä Oscar Brackmannin patsas (näistä kuvateksteissä enemmän). Puisto on todella kaunis, ja Pärnussa on paljon muitakin kauniita puistoja.

 

 

Miksi ovet ei aukene meille? No portti aukesi, mutta tais muuten henkilökunta olla nukkumassa. Pärnun Kristuksen kirkastumisen kirkko.

 

Moni kakku päältä kaunis.. tämä meidän majoituspaikka ei ollut, mutta sisältä sitäkin komeampi.

 

Lydia Koidulan patsas. Hän oli virolainen kirjailija, Viron kansallisrunoilija ja myös virolaisen sanomalehtityön uranuurtaja.

Oscar Brackmann, Pärnun ensimmäinen pitkäaikainen pormestari. Pärnun kylpyläkaupungin suunnitelmallisen kehittämisen alullepanija.



 

 

Pärnun nykytaiteen museossa oli joku alastontaiteen näyttely. Liput olivat muutaman euron, ja näyttely itsessään oli aika monipuolinen. Oli tauluja, veistoksia ja kaikennäköisiä teoksia. Kannattaa käydä tuolla museossa, luulen että siellä on paljon mielenkiintoisia näyttelyitä.

 

Pärnun nykytaiteen museo

Taidetta..

 

Vähän erilaisempia alastonkuvia

 

Tämä varmaan ei kaipaa vinkkejä.

 

Pariskunta.

 

 Seuraavaksi suunnattiin katsastamaan Pärnun Elisabetin kirkkoa. Ei mitenkään erityinen, keskellä kaupunkia sekin.

Uusgoottilainen alttari on vuodelta 1854

 

 

Elisabetin kirkko on keisarinna Elisabetin mukaan nimetty barokkikirkko, rakennettu 1750

 

Matka jatkui Rüütli -kadulle, jossa pyörähdettiin parissa turistimyymälässä ja kai sieltä jotain tarttui mukaankin. Illemmalla käytiin vielä syömässä Postipoika -ravintolassa, joka on aina takuuhyvä. Sen jälkeen istuttiin iltaa vielä kävelykadulla terassilla ja matka jatkui vielä seuraavaankin päivään.

 

Postipoika - ravintolan sisäpihalla on tunnelmallista. Tästä lisää yrttiä ruokaa jos ei maistu. No ei tarvinut lisätä, kyllähän maistui.

 

Pärnun punainen torni. Vanhin rakennus Pärnussa, ja ainoa säilynyt keskiaikaisen suojamuurin torni. Tornissa sijaitsee ainakin viinibaari ja kauppa.

 

 

Kolmannen päivän aamuna suunnattiin Pärnun hiekkarannalle. Käytiin siinä kahvilla/oluella/pirtelöllä, kuka milläkin. Ilma oli pilvinen, mutta ei onneksi satanut. Porukat törmäsivät siellä joihinkin tuttuihinsakin. Käytiin vielä hiekkarannalla tepastelemassa. Jos nyt löytyy joku, joka ei ole Pärnun hiekkarantaa kokenut, niin suosittelen. Matalaa siellä tosin on, lapsille turvallista mutta aika pitkälle joutuu kävelemään ennekuin on edes polveen asti vettä.

 



 

 

 

Iltaa vietettiinkin sitten vielä siinä kävelykadulla (Rüütli) joka sijaitsi puolen korttelin päässä majapaikastamme. Kävimme syömässä majapaikkaa vastapäätä olevassa baarissa, oli todella hyvää ruokaa ja ihana tunnelma. Kovin myöhään ei viitsitty kuitenkaan ulkona istua, koska seuraavana päivänä olisi lähtö.

 

Ne tärkeimmät lasit.

 

Vastapäisen baarin terassi. Kyllä tuossa puiston laidalla kelpasi ruokaa odotella.

 

Mä syön aika usein ravintolassa kalaa, yleensä se on todella hyvää. Tämä oli herkullista.

 

 

Neljännen päivän aamuna normit aamupala, pakkaus ja kämpän siivous. Ja matkaan. Ajettiin reittiä Lihula - Haapsalu - Tallinna. Haapsalussa pysähdyttiin linnan raunioilla, ja sitten suorinta tietä ostoksille Tallinnaan, laivaan ja kotiin. Olipas kiva reissu :)

 

 

 Lihulan kartano (ilmeisesti vain tilauksesta avoinna oleva museo ). Kartanon takana ovat 1224 rakennetun linnan rauniot.

 

Karjalan kannasta Pietariin saakka 2014

Perinteinen bussimatka rajantakaiseen Karjalaan tuli taas varattua. Ehkä sitten ensi kesänä päästään viimein omalla autolla.. Matkaan lähdettiin torstaina 22.5.14 Tonin sekä mun vanhempien kanssa. Olin varannut yhdeksi yöksi meille mökin Kotkasta Santalahden leirintäalueelta. Ja voin sanoa että kyllä todellakin kannatti! Mökin hinta oli 119 euroa / vrk. Tilaa oli 4:lle hengelle ja mökissä oli sauna, hyvin varusteltu tupakeittiö, wc ja suihku. Mökit oli varmaan aika hiljattain remontoitu, oli todella, todella siistiä. Ja mikä parasta, siivous ja liinavaatteet kuuluivat hintaan! Ei tarvinut kun roskat ja tyhjät pullot viedä pois.

Mökki ulkoapäin, toinen osa ei oikein näy tuolta takaa.

Keittiöstä löytyi kaikki tarpeellinen. Vasemmassa reunassa näkyy vähän makuuhuonetta jossa oli kolmelle pedit.

Tupakeittiössä oli vuodesohva jossa nukkui 2 henkeä.

Aamulla aamupalan jälkeen matka jatkui kohti Vaalimaan rajaa. Tuttu Vaalimaan Teboil on siitä hyvä paikka, että sinne voi turvallisesti pysäköidä auton reissun ajaksi. Parkkipaikalla on kyllä kieltolaput, olikohan max 2 tuntia, mutta sisältä saa pyytämällä lupalapun ikkunalle. Jonkin aikaa odoteltuamme saapuikin bussi joka oli aamulla lähtenyt Turengista. Porukka nautti siinä kahvit, ja päästiin hyvissä ajoin tulliin. Tullimuodollisuudet menivät siinä ihan kivuttomasti, ja lopulta päästiin Venäjän puolelle.

Tällä kertaa suunnattiinkin heti perjantaina Antreaan (nyk. Kamennogorsk). Väkeä jäi taas kyydistä keskustaan, sekä omille ja vanhempien tai isovanhempien kotipaikoille. Joillain on syntynyt oikein ystävyyssuhteita näiden entisten kotien uusien asukkaiden kanssa. Huomautan, että kuvat ovat aika huonoja, koska ne on otettu tavallisella pokkarikameralla ja suurin osa ikkunan läpi.

Antrean keskustaa, toripäivä.

 

Matkalla jonkun pihassa olevia, onkohan noi nyt ankkoja..

Me jatkoimme matkaa Henttolan kylään, Anttilan taloon, jonka nykyään omistaa suomalainen Arvo Henttonen. Arvo on lähtenyt talosta 2 kertaa evakkoon sotien aikana, ollessaan nuorimies. Mutta nyt siis saanut ostettua vuokramaalla sijaitsevan vanhan kotitalonsa. Paikka on todella idyllinen. Ruisrääkän laulua kuulin ensikertaa elämässäni, ja se karjalan käkikin kukkui..

Arvo Henttosen (vas.) talo Anttila, Antreassa, Henttolan kylässä.

Siellä Arvo tarjosi meille seljankaa, makkaraa ja tietenkin vodkaa ja muita virvokkeita. Porukka saunoi ja lauloi, ilma oli todella hieno ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Hauska päivä kertakaikkiaan. Anttila on paikka jonne on aina mukava mennä. Lopulta tuli aika lähteä kohti Viipuria jossa oli majoitus. Matkalla pysähdyimme vielä Antrean hautausmaalla laskemassa kukat muistomerkille.

 

Suomalaisten sankarivainajien muistomerkki Antrean hautausmaalla

 

 



Venäläisten hautoja

 

 

Viipurissa meidät majoitettiin kahteen eri hotelliin. Suurin osa oli Druzhbassa, ja muutama meidän lisäksemme hotelli Victoriassa. Ensin mentiin kuitenkin koko porukka Druzhbaan, sillä siellä meille oli katettu illallinen. Sen jälkeen meidät kyyditettiinkin omaan hotelliimme. Victoria on vuonna 2009 uudistettu erittäin hyvä hotelli. Se sijaitsee kauppatorin laidalla, Salakkalahden rannalla.

 

Hotelli Victorian sängyt olivat todella hyvät nukkua.

 

Hotelli oli siisti ja hiljainen. Huoneissa oli tehokas ilmastointi (paitsi porukoitten huoneessa se ei kauheesti viilentänyt). Otimme siinä illalla vielä parit vodkasnapsit ja sen jälkeen kyllä uni maittoi. Oli ollut aika pitkä päivä.

 

Aamulla olin yllättynyt aamupalan tasosta. Kaikkea oli, ja mikään ei loppunut kesken. Ainoa miinus oli aamiaistilan pieni koko, istumapaikkaa sai hetken etsiä. Mutta kokonaisuudessaan oikein herkullista. Pian aamupalan jälkeen tulikin bussi hakemaan, ja kiertomatka Pietariin saattoi alkaa.

 

Lenin vartioi Terijoella..



 

 

Huono kuva Terijoen hiekkarannasta, jota jatkuu parikymmentä kilometriä. Erittäin hieno paikka, voisin viettää lomani.

Terijoen asema. Eikö vaan ookkin tuttua tuossa muodossa?

 

Bussikuski kertoili matkan aikana todella hyvin taistelupaikoista ja vanhoista suomalaisista kylistä. Matka kulki mm. Kanneljärven, Kuuterselän, Raivolan ja Terijoen kautta Pietariin. Bussilla Pietariin tullessa näkee ihan eri tavalla kaupunkia, esikaupunkialuetta ja teollisuusalueita. Kaupungin reunamalla oli rakennettu todella paljon, jopa suuria uusia asuinalueita.



Uusi asutusalue Pietarissa, rakennettu 30 000:lle asukkaalle.

 

Sotamuseo

 

Pietarissa pysähdyimme ensin Moskva -hotellilla, jossa oli tunnin verran aikaa tutustua ympäristöön. Lähinnä käytiin vaan kaljalla kun oli niin pirun kuuma. Ja ostettiin muutamat matkamuistot. Matkan jatkuessa, suunnattiin Nevski Prospektille. Olen kerran ollut Pietarissa, hotelli Grand Europessa joka on juuri tuon kadun varrella. Siellä oli joitain tutun näköisiä nurkkia. Joka puolella näkyi vielä voitonpäivän juhlan lippuja ja koristeita.

 

Pietari-Paavalin linnoitus

 

Patsas Nevan sivujoen sillalla.

 

Koska kyseessä oli kaupunkiajelu, ei pysähdytty minkään nähtävyyden äärellä, vaan bussikuski kertoili niistä. Paljon tuttuja, ja paljon paljon tuntemattomia kohteita nähtiin. Valokuvia ei juuri saanut, koska liikkuvasta autosta on aika mahdoton kuvata. Joitakin katuja oli suljettu, koska suuri "Vladde" oli kuulema kaupungissa. Poliisivartioita oli siellä täällä. Ei nähty kyllä herraa, aikä Medvedevikään, hänkin siellä kuulema oli.

Kazanin katedraali

 



 Eremitaasi

 

 

Hotelli Grand Europe

Ehkä kaikki onkin kultaa mikä kiiltää.

.

Jokilaivoja Nevalla

 

Nevski Prospekt

Tästä piti tulla Pietarin kaupungintalo

 

Moskovan portti, tai Moskovan riemukaari

 

 

Pietarin kierroksen jälkeen suuntana oli Kronstadtin saari. Paikka on on ollut aina sotahistoriallisesti tärkeä, se perustettiin alun perin suuren pohjan sodan aikana 1709 Venäjän linnoitukseksi. Vapaa pääsy saarelle oli mahdollista vasta 1996, ja nykyään sinne on rakennettu tie kahta kautta. Tie on ns. patotie, joka suojelee Pietaria mahdollisilta tulvilta. Nykyisin saarella on mm. tavaraterminaaleja, mutta osa saaren linnoitusta on listattu Unescon maailmanperintökohteeksi. Valitettavasti kuvia ei sieltä juuri ole, koska omasta kamerastani loppui akku..

 

Kohti Kronstadtia

Pysähdyimme Kronstadtissa, näimme joitakin museoituja sotalaivoja. Ilma oli Todella lämmin. Puolisen tuntia ihmettelimme paikkoja, ja sen jälkeen matka jatkuikin kohti Viipuria.

Ruuhkat Pietarista poispäin olivat valtavat. Ihmiset menivät maalle, esim Laatokalle ja Terijoelle. Iso tie oli niin tukossa, että siinä olisi mennyt varmaan kokonainen päivä.. mutta onneksi bussikuski tiesi kiertotien joka meni vähän pohjoisempana, ja näin pääsimme joutuisasti matkaan. Jossain kohtaa vielä pysähdyimme huoltoasemalle, jossa helteisellä pihalla nautimme kahvit. Niin ja Tietysti karjalanpiirakat :)

Ai mikä kaista? Ruuhkaa tietullissa. Mut tää oli pientä ja purkautui nopeasti. Kiinnitin huomiota tuohon Pietarin autokalustoon. Ei mitään vanhoja kotteroita.

 

Viipurissa olikin sitten taas illallinen Druzhbassa, jonka jälkeen hotellille ja nukkumaan. Sunnuntaina aamulla herätys ja aamupala. Sen jälkeen otimme taksin jolla käytiin Karuselli -nimisessä 24h auki olevassa kaupassa. Sijaitsee noin kilometrin Viipurin linnasta luoteeseen. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos meinaa ruokatarvikkeita yms ostaa. Paikka on siis auki ympäri vuorokauden. Sieltä voi ostaa tupakat, viinaosastokin on ihan valtava. Tosin tax freessä rajalla on viina halvempaa. Luin jostain, että kauppahallista ostetuista viinoista ei aina tiedä, mutta Karusellissa on kaiketi takuuvarmasti oikeita aineita. Ihan vinkkinä, jos meinaa ostaa iltajuomat hotellihuoneeseen.

 

Sitten hintatietoisille vinkki: Tax freessä maksoi litran Standadr -vodka kympin, ja litran Jim Beam oliko kolmetoista euroa. Tax free sijaitsee siis kotiinpäin mentäessä Venäjän tullin jälkeen muutaman sadan metrin jälkeen oikealla.

 

Oltiin pyydetty samaa taksia hakemaan meidät kaupalta takaisin hotelliin. Sitten vaan kamat huoneesta ja niiden siirto kauppatorilla odottavaan bussiin. Pikainen kierros kauppahallissa, mitään ei ostettu koska edelleenkään eivät myyjät tajua että antaisivat ihmisten tutkia tarjontaa rauhassa. Pakkomyynnillä mua ei saa muuta kuin kävelemään ohitse. Äidin kans käytiin vielä apteekissa, sitten oltiinkin valmiita kotimatkalle. Rajalla pysähdyttiin tax freessä, ja sitten tullista joutuisasti läpi. Kotimaan puolella Teboililla kahvit, ja kotiin. Oli todella onnistunut reissu, hauskaa oli ja mikään ei mennyt pieleen. Kiitos vielä :)

Kalustoa Viipurin ulkopuolella.