keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Raivostuttavat sanat ja sanonnat

Mua suuresti ottaa kuuppaan kun joku kirjoittaa, esim. Facebookkiin tilapäivityksenä, että: "nyt laatikollinen papuja kera kahvin". Miksei sitä vaan voi sanoo että kahvin kanssa?

Toinen ärsyttävä on "hersyvä nauru". Nyt on sen verran unihiekkaa vielä silmissä että muuta ei tullu mieleen. Ei hitto, ja "intopiukeena".. mä oksennan.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Tähti tanssii, tähti neuvoo

Tuli tossa muuten vielä mieleen tosta Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmasta. Ne vois vähän miettiä tota tuomarivalintaansa. Tuo pakollinen "ulkopuolinen" tuomari, voisko sen paikalle ottaa jonkun ihan oikean tuomarin`? Mua oikeesti aina hirvittää kun toi neiti Idols tuossa avaa suunsa. Viimevuotinen Nikulakin oli aika epämiellyttävää kuunneltavaa, mutta se osas olla aidosti tietämättä mitään. Mutta että tämä Idolssi neuvoo ammattilaisia joissain koreografioissa... aaargh. Ei pysty kuunteleen. Sit siitä ei paljoo oo kerrottavaa jälkeenpäin, ainoostaan se pahin mitä se on suustaan päästäny ja kuinka korkeet korot sillä oli.

Huvittaa noiden tanssijoiden ilmeet. Kun oikeat tuomarit puhuu, he kuuntelevat erittäin tarkasti. Sitten välillä kun neiti Idoli puhuu, heillä on epätodellinen ilme kasvoillaan: "onks meil nyt se kuuntelutauko, että otetaan sit tosissaan vasta ton seuraavan tuomarin kommentit".

Toinen mikä mua ottaa pattiin ko. ohjelmassa on se, että katsojat saa äänestää. Nimittäin kun Jani Toivola putosi kisasta, oli se todellinen vääryys. Koittas rahotttaa ohjelman jollain muulla tavalla. Jos katsoja on valmis laittaan rahaa äänestyksen, niin kai se on sama mikä äänestys tai arvonta se on. Laittas vaikka tekstiviestiäänestyksen siitä että joku onnellinen pääsee tonne livelähetykseen katsojaksi. Kai siihenkin joku rahansa tuhlais. Ja vaikka fanitapaamisen suosikkitanssijansa kanssa, mutta ei pudotusäänestystä! Mun mielestä on suuri vääryys pudottaa loistava tanssija sen takia että katsojat äänestää jonkun Duudsonin jatkoon "koska se on muissa hommissa niin hauska". Ihan tosi meinaan. Mut mä lähden nyt shoppaileen.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Viikonloppu oli ja meni.

No niin. Olen saanut aikaiseksi oman blogin. Oon monesti suunnitellu tätä, ja sen jälkeen miettiny että tuleekohan sitä sitten kirjoitettua. Mutta kokeillaan.

Viikonloppu oli oikein mukava. Perjantaina olitiin ihan kotona, eli perinteinen sohvailta. Lauantaina herättiin aikaisin, syötiin kunnon aamupala ja lähdettiin Tampereelle kohti autokauppojen maailmaa. Kierrettiin useita eri autoliikkeitä, mutta missään ei ollut mitään mielenkiintoista tarjolla. Tätä autonvaihtoa on tehty nyt vissiin vuoden päivät, mutta ei vaan ole sopivaa löytynyt. Ehkä noi kriteerit on aika vaativat siihen nähden mitä se auto saisi maksaa. Pitäs olla nahkasisusta, automaattivaihde, tehoa tarpeeksi sekä tarpeeksi korkea maavara metsäteitä ja huonompia teitä silmälläpitäen.

Noissa autoliikkeissä on todella paljon eroja. Joissain saa ihan rauhassa katsella, toisissa taas se myyjä kiilaa heti kylkeen ja vaikka sanotaan että halutaan katsella, niin silti sieltä tulee se legendaarinen "minkäslaista pitäs olla". Ja jos silmä vähänkään jää pidempään katsomaan jotakin kapistusta niin heti tää kylkeenkiilaaja on siinä niiden "siinä olis hyvä mondeo, vähän ajettu ja kaikilla huippuvarusteilla, just meille tullu" -kliseidentä kans. Tee siinä nyt sit muuta kun kävelet ulos ovesta. Kaks liikettä missä on mainittavan hyvä palvelu sen suhteen, että asiakkaalle annetaan rauha katsella itse ovat Autosi.fi ja AutoRave. Kiitos näille, näihin palaamme aina uudelleen:)

Ilma oli erittäin kaunis, aurinko paistoi ja oli kirkas, kaunis ja lämmin sää. Ja mikä parasta, lumeton. Tähän aikaan kun yleensä on jo lumi maassa. Tulet huomaamaan minun suhtautumiseni lumeen. Sitä kuvaa vain oikeastaan yksi sana: viha. Mutta siitä lisää tuonnempana, valitettavasti varmaan useammassakin tekstissä...

Kun autokaupat oli nähty, käytiin vielä ruokakaupassa ostoksilla. Ankanrinnalle piti saada vähän kastikeaineksia ja lisukkeita. Niin ja se tärkein, mitä oli oikein netistä ja siskolta yritetty selvittää: sopiva viini joka sille hienolle herkulle käy. No. Alkoon mars. Aikamme tutkittuamme löytyikin hyvä viini jota päätettiin kokeilla. Mutta.. jospa se ei olekkaan hyvää? No, otetaan toinen pullo jotain muuta. Ja lopulta lähdettiin sieltä neljän viinipullon kanssa. Oheisena kuva kyseisistä viineistä.


Kotiin päästyämme päätimme maistaa ensin yhtä noista, ja tehdä sen ankanrinnan vähän myöhemmin. Valinta kohdistui oikeanpuoleiseen italialaiseen Valipolicella 2009  viiniin. Näin maallikon suussa maistui vähän vetiseltä, mikä ei ollut kuitenkaan huono asia. Makeahko viini, juuston kanssa maistui myös. Meni helposti koko pullo. Seuraavaksi testissä oli (joo joo, ehtii sen ankanrinnan valmistaa...) vasemmalla näkyvä chileläinen Vina Maipo 2010. Ja hyvin upposi tääkin. Oli samantapaista kuin aikaisempi. Pelattiin siinä samalla Trivial Pursuittia ja todettiin että tehdään sitten varmaan sunnuntaipäivälliseksi sitä ankanrintaa... ja jatkoimme maistelua ja pelaamista. Näistä ehdottomasti parhaaksi osoittautui ranskalainen Cote De Beaune Villages 2009. Sitä tullaan ehdottomasti ostamaan toisenkin kerran. Raatimme siis suosittelee sitä niille viinin ystäville, joilla on vain vähän kokemustaa (periaatteella: kun mä kelpuutan sen, niin muutkin). Neljäs viini, ranskalainen Saint Emilion 2008 ei ollut huonoa sekään. Siitä ei jäänyt oikein mitään mielikuvaa. Miksköhän...

Sunnuntain olo oli kitattuun punkun määrään nähden ihan juuri oikeanlainen. Mutta saatiin kuin saatiinkin ankanrinnat valmiiksi, ja olihan se hyvää. Valmistus oli yksinkertainen. Ohje esimerkiksi täällä. Kastikkeeksi tein jäljelle jääneestä rasvasta kermakastikkeen. Huom! Älä missään nimessä heitä rasvaa viemäriin koska se tukkii sen.

Olis pitäny ottaa kuva, mutta ei sit tullu mieleen. No. Tänään on siis maanantai, eilen satoi lunta ja tänään se on ottanua mua pattiin koko päivän. Tässä vielä kuva meidän terassilta. Talvi yllätti...

Pitäskö ensvuonna viedä vähän aikaisemmin noi kalusteet talvisäilöön, ja siirtää toi grilli katokseen? Ja noi kaiken maailman purkit ja purnukat.. tyhmä talvi. Mitä se noin varoittamatta tuli...

Sellainen oli mun ensimmäinen blogikirjoitukseni. Tykkäsit tai et.