Sellainen ol viipuri...

Lähdettiin porukalla erään kotiseutumatkoja Karjalaan tehneen yhdistyksen reissuun, mulla oli toinen kerta jo kyseisellä reissulla. Tarkoituksena oli kiertää muutama sotapaikka, käydä Antreassa (nyk. Kamennogorsk) ja muuta pientä ohjelmaa.

Lähdettiin sitten minä ja Toni, sekä mun vanhemmat, jo torstaina iltapäivällä ajeleen vähän lähemmäksi rajaa. Ajoimme siis Luumäelle leirintäalueelle. Paikka oli vähän ehkä metsittynyt mutta ihan ok unet siellä sai. Aamulla nousimme ja lähdimme ajelemaan kohti Vaalimaata. Teboililla aamupalaa naamaan, ja bussin odottelua. Teboilille saavuttuamme vähän kylmäsi, kun pysäköintipaikalla olikin lappu että max. 2 h pysäköinti.. Koska olimme suunnitelleet jättävämme auton siihen koko viikonlopuksi. Pienen panikoinnin jälkeen kävin sisältä kysymässä, ja erittäin ystävällistä palveluahan sieltä sai. Saimme pysäköintiluvan viikonlopuksi, eikä maksanut mitään. Iso kiitos Vaalimaan Teboilille tästä palvelusta!

Lopulta pienen odottelun jälkeen bussi saapui, ja pääsimme matkaan matkanjohtaja Arvo Henttosen luotsaamana. Rajan jälkeen vähän virvokkeiden ostoa, ja sitten Viipurin ohitse kohti Äyräpäätä. Äyräpään räjäytetyn kirkon mailla lepää suomalaisia sankarivainajia sekä äyräpääläisiä siviilejä. Nyt kuitenkin pari vuotta sitten venäläiset olivat alkaneet suunnittelemaan paikalle lomakylää. Aluetta oli aidattu, ja siitä syntyi melkoinen kädenvääntö. Venäjällä ei ole aikaisemmin ollut mitään säädöstä minkä mukaan sankarivainaja-alueet tai vanhat hautausmaat olisi "rauhoitettuja". Mutta tämän taistelun jälkeen ne on nyt merkitty kirjoihin ja kansiin.

Muistolaatta kirkon raunioilla.

 

Näitä on nyt ilmestynyt hautausmaille. Tiedä sitten kuinka paljon tästä on hyötyä mahdollista jatkorakentamista silmälläpitäen..

Kirkonmäki on erittäin hieno hiekkarantainen vehreä joenvarsipaikka. Rakennushanke on nyt keskeytetty, mutta mistä sen tietää mitä käänteitä siinä vielä tulee. Äyräpäässä käytiin kovat taistelut kesä-heinäkuussa 1944. Taisteluista voit lukea enemmän esim. täältä.

Äyräpään räjäytetyn kirkon rauniot.

 

Äyräpääseura on raivannut aluetta ja rakentanut mm. tämän muistomerkin hautausmaan paikalle.

Paikka oli tosi kaunis ja rauhallinen. Ilma oli lämmin, pari kauppiastakin eksyi paikalle. Vuoksen rannassa oli muutaman venäläisnuorten porukka telttailemassa, sekä jotakin erikoista asuntovaunuporukkaa jotka ilmeisesti olivat olleet jo jonkin aikaa leiriytyneenä.

Meilläkö muka jättiputkiongelma.....?

Koska tiet karjalassa ovat suurelta osin ihan kammottavassa kunnossa, oli matka Äyräpäähän kestänyt melkoisen kauan. Lähdettyämme samaa tietä takaisinpäin, pysähdyimme kahville, kun kuljettaja tarjosi pullakahvit. Siitä matka jatkui sitten monttuja ja kuoppia väistellen kohti Summaa.
Summassa käytiin kovat taistelut talvisodassa. Paikalla oli muistomerkki, ja kauempana olisi ollut jokin korsu mutta emme sitten lähteneet sinne.

Tuolla taipaleella ajettiin jonkin varuskunta-alueen läpi (yleinen tie meni siis jostain kumman syystä sen alueen läpi). Ukkoja seisoskeli siellä aseidensa kanssa, ja ohitettiin kaikennäköisiä ampuma-alueita ym. harjoittelualueita.

Viimein saavuimme Viipuriin, ja majoituimme hotelli Druzhbaan. Olimme edelliselläkin kerralla samaisessa hotellissa, ja se oli ihan ok. Hotelli tosin on täysin jämähtänyt 70-luvulle, mutta siinä piileekin sen viehätys. Hotelli on suomalaisten rakentama, ja sen huoneet kodikkaalla tavalla vähän kulahtaneet lattiamattoineen ja massiivisine ovenkahvoineen. Itse tykkään kovasti tälläisestä retrohengestä.

Hotellissa saatiin sitten illallinen ja sen jälkeen ei paljoa tarvinut, että tuli uni.

Kuva hotellin pihasta linnalle päin. Oikealla hotellilaiva.

 

Hirveänihananruma hotelli Druzhba.

Seuraavan päivän ohjelma olisi ollut kotiseuturetki Antreaan. Illalla oltiin kuitenkin pohdittu asiaa, ja päätetty että jäädään Viipuriin, koska osa meistä ei ollut käynyt esim. linnassa ollenkaan (minäkin vain pikaisesti). Aamupalan jälkeen sitten tilattiin taksi ja päästiin Viipurin linnaan pienestä kielimuurista huolimatta. Linna ei ollut vielä auennut, mutta alueelle pääsi kuitenkin. Pääsymaksu alueelle oli 10 ruplaa/hlö, eli käytännössä ei mitään. Katseltiin siellä paikkoja, ja kun ovet torniin aukesivat, kiipesimme sinne. Pääsymaksu torniin oli 60 ruplaa ja museoon 40. Valokuvausmaksi oli 30 ruplaa. Eli yhteensä yhdeltä linnavierailuun kului 140 ruplaa, eli noin 3,5 euroa.  Hiukan oli vaikeuksia selittää lipunmyyjälle huonolla venäjäntaidollani mihin haluttaisiin mennä, mutta lopulta saatiin oikeat liput. Ihan vinkkinä: lipunmyynnissä oli myös kaikki tekstit venäjäksi, joten kannattaa etukäteen selvittää vähän mitä eri paikkoja linnassa on, mihin haluaa mennä.

Portaat torniin ovat aika ahtaat, ne kiertävät tornin sisäseinää pitkin. Ne on kuitenkin aika loivat, joten ei ihan kauhea urakka. Koska oli kaunis ilma, tornista näkyi todella kauas. Ylhäällä oli sen verran ahdasta, että siellä ei kauaa viihtynyt.

Viipurinlinnan pihatietä

 

Hohoi! Kohta kiivetään!

 

 

Sellainen ol Viipuri... Kaunista ja rumaa, kunnostusta ja rappiota.

 

Seuraavaksi menimme linnan museoon, jossa minäkään en ollut koskaan käynyt. Oli todella mielenkiintoinen museo, ainoa vain että siellä oli kaikki venäjäksi, eikä suomeksi ollut missään minkäänlaista selitystä. Olis ollu edes englanniksi.  Voisi kuvitella että suomalaisturistien määrä on melkoinen, joten edes jossain olisi voinut olla jotakin historiaselostusta suomeksi. Mutta jokatapauksessa erittäin mielenkiintoinen museo.

Museosta

 

"Cee Cee Cee Pee"

 

Tykki ja ruusu.

 

Pysähdyttävä valokuva evakon matkasta.

 

 

Ennen oli ennen, ja nyt on nyt.

Linnasta lähdimme etsimään ruokapaikkaa, sillä nälkä alkoi jo ilmoitella itsestään (ja jano..) ja olisi pakko syödä jotain ennen seuraavaa etappia, Monrepos'n puistoa. Viipurin sataman tullin vierestä löytyi mukava terassi, jossa tilattiin sitten vähän evästä. Osa otti perivenäläiseen tapaan seljankakeittoa, ja äiti söi pelmeneitä. Keitto oli oikein herkullista, kyytipoikana ihanan kylmää olutta.

Seljankaa ja kaljaa. Aurinkoa ja parasta seuraa.

 

Joku patsas.

 

Ruokapaikasta kävelimme sitten Viipurin torille, ja kauppahallista ostimme vähän matkaevästä puistoon. Kauppahallin vierestä nappasimme taksin. Kysyimme ensin hinnan, jonka kuljettaja ilmoitti olevan 5 euroa. Tuo hinta kannattaa yleensä aina kysyä ensin, koska jos sitä kysyy vasta päätepisteessä, se voi olla ihan mitä vaan.

Entinen Karjaportinkatu. Päässä häämöttää pyöreä torni.

 

Katso jalkoihisi... Viemäristä puuttuu kansi. Joku on yrittänyt korvata sitä pahvilla, mutta en kyllä astuisi tuohon...

 

Kamala kauppahalli.

Minulla oli Monrepos´n puistosta sellainen kuva, että se on joku vähän metsittynyt ja hylätty puisto, jonka kauneus on vain vanhojen suomalaisten muistoissa. En ollut sen kummemmin etukäteen tutustunut paikkaan, mielessä oli vaan joku kuva jonka olin nähnyt. Se oli syksyn keltainen, siinä oli valkoinen penkki ja valkoinen kaarisilta autiossa, hiljaisessa puistossa. Mutta, mutta....

Päästyämme paikalle, autoja oli parkkeerattu pitkän matkaa ennen puistoa tienvarteen, ja mitä lähemmäs puistoa päästiin, oli autoja ihan sikinsokin jokapuolella. Pian selvisi, että kyseinen puisto oli hyvin suosittu hääparien keskuudessa. Niitä näimmekin puistossa todella monta, olivat ottamassa siellä valokuvia. Ja kuinka ollakkaan, satuttiin puistoon intialaisen festivaalin aikaan. En ollut uskoa silmiäni minkalainen paikka lopulta oli! Päästyämme portista näimme ison kentän, jossa oli vähän yleisöä katsomassa lavalla esiintyvää bollywood-tanssiesitystä. Puistoon johtavalla käytävällä oli myyntikojuja joissa myytiin kaikkea festivaaliin liittyvää. Oli hennatatuointia, huivia, suitsukkeita, hengentuotteita, mausteita...

Monrepos´n puiston portti

Käveltiin puistoon kauemmaksi, ja se osoittautui kyllä todella erilaiseksi mitä olin koskaan voinut kuvitella. Toki se oli hieman jo "ränsistynyt" ja metsittynyt, mutta aivan ihana paikka. Mielessäni soi kokoajan Annikki Tähden "Muistatko Monrepos´n"...

"Muistan puiston kaunehimman
ihanimman Monrepos'n,
usein haaveissani kuljen
satumaani lehmustohon.
Kaunehimmat kaarisillat....."

Polku vie peremmälle.

Ja löytyihän sieltä lehmustot ja kaarisillat. Mitä pidemmälle puistoon käveli, sitä rauhallisemmaksi se muuttui. Valtavia ikivanhoja lehmuksia, mäntyjä, vaahteroita... Seuraavan kerran pitää ottaa eväät mukaan ja suunnistaa tuonne eväsretkelle. No, olihan meillä eväät.. jokaisella kaljatölkki kädessä. Ja kun alettiin katselemaan vähän ympärillemme, niin kukaan muu ei siellä juonut kaljaa. Mietittiin jo että onkohan se kiellettyä, mutta puistonvartija kuitenkin näki meidät eikä sanonut siitä sitten mitään. Lopulta lämmin ilma ja kävellyt kilometrit uuvuttivat meidät, ja poistuttiin puistosta etsimään taksia. Hetken matkaa käveltyämme saimme lennosta taksin. Hinnaksi saimme 150 ruplaa, mikä oli melkein sama kuin mennessä. Olipas melkoinen kyyti sekin.. Äiti meinasi tippua penkiltä kun se loppui ikäänkuin kesken. Autossa ei vissiin ollut pakoputkea ollenkaan, ja öljynpainevalo paloi. Mutta hotellille päästiin jokatapauksessa.

 

 

 

 

Monrepos´n kartano. Ilmeisesti aletti restauroimaan, kun pylväät oli maalattu. Ollut varmasti aikanaan todella upea.

 

Leijonapatsas

 

Puistossa

 

Tälläinenkin näkyi.

 

Ränni ei mistään ei mihinkään?

 

Hotellilla sitten illallinen, joka oli poikkeuksellisen muistiinjäävä. Paikalla oli kahden miehen bändi soittamassa. Toinen miehistä oli tullut ilmeisesti aikakoneella 70 -luvulta. Hän soitti jotakin 5-kielistä soitinta, josta ei selvinnyt oliko se kitara vai basso. Toinen soitti koskettimia ja oli 80-luvun hevimiehen näköinen. Eläytyminenkin oli sitä samaa vuosikymmentä. Mutta erittäin hyvin he soittivat, ja viihdyttivät. Jälleen ei tarvinut kauaa odotella nukkumattia, ja uni voitti riehakkaan illanvieton 6-0.

Aamulla lähdettiin sitten hotellilta kotimatkalle. Ensin oli tunnin mittainen kiertoajelu Viipurissa. Sen jälkeen vapaata aikaa, kauppahallia ja muuta. Kävimme kauppahallissa, mutta itse en pidä siitä paikasta juurikaan kauhean pakkomyynnin takia. Mielummin katselisin ihan rauhassa tavaroita, ja varmasti ostaisinkin jotain. Mutta jos nyt joku yrittää tyrkyttää kenkiä mulle, sanomalla että "sinulla mummokengät", niin ei se nyt ihan kovin hyvä myyntipuhe ole.. (mulla oli kopiocrocksit jalassa).

Vietimme loppuajan kävellen kaduilla sekä Torkkelin puistossa. Ilma oli edelleen lämmin ja kaunis, mikäs siellä oli ollessa. Lopulta kävimme vielä perinteisesti pyöreässä tornissa kahvilla. Sitten alkoikin jo kotimatka, ja vielä pysähdys Tienhaarassa, jossa oli kovia taisteluja jatkosodan loppuvaiheessa, kesäkuussa 1945. Tullista päästiin jälleen nopeasti läpi, ja kotonakin oltiin jo hyvissä ajoin.

Pyöreä torni

 

Torkkelinpuistoa

Tienhaaran taisteluiden muistomerkki.