Pääruuaksi minä valitsin pariloitua maksaa, sekin oli erittäin maukasta. Tonilla oli joku pihvi, sanoi että olisi kaivannut ehkä lisää mausteita - ainakin pippuria. Jälkkäriksi kahvia ja oudon makuista jäätelöä. Pistävä maku oli joko mansikkajäätelössä tai suklaakastikkeessa. Silti se kyllä tuli syötyä, joten ei se pahaa ollut. Mutta näin myytinmurtajat totesivat: palvelu oli ystävällistä ja mielestämme erittäin nopeaa. Pesee kyllä monen ravintolan mennen tullen siinä asiassa. Hotellista ei ole muutenkaan juuri pahaa sanottavaa. Hyvä paikka, voi suositella. Ainoa erittäin pitkä miinus on parkkipaikkojen puute, sillä hotellin edustalla on mittava metrotyömaa (vai mitä sinne maan uumeniin nyt tuleekin) ja se on vienyt hotellilta käytännössä kaikki parkkipaikat. Onneksi varaparkki on järjestetty jonkin matkan päähän hotellilta, Tapiolan uimahallin pihaan. Tällehän hotelli siis ei voi mitään, joten emme syytä sitä.
Korkeasaaressa on aina se sama ongelma. Ensinnäkin kävelymatka parkkipaikalta on aivan liian pitkä. Siinä tälläsen punkeron kunto on jo niin koetuksella, että päästyään sillan yli Korkeasaareen on voimat jo aika finaalissa. Korkeasaari jakaa mielipiteeni kahteen osaan, toisaalta siellä on kiva käydä katsomassa eläimiä ja toisaalta niiden häkkien ahtaus pistää miettimään. Olen käynyt Tallinnan eläintarhassa ja siellä joidenkin häkkien koko suorastaan tuo kyyneleet silmään. Eräskin susi kiersi pientä betonibunkkeria ympäri erittäin apaattisena. Toisaalta siellä oli käydessäni uudistuksia menossa. Osalle eläimistä oli jo rakennettu uudet todella hienot aitaukset.
Valkoposkihanhet ovat vallanneet paikan. Äänekkäitä ja pelottavan hyökkääviä, ei kannata siis lähestyä:)
Lepäävä leijona, katsoo suoraan kameraan. Ei jaksa edes murahtaa että mitäs siinä tölläät.
Katoava paviaanilauma. Nämä häviävät jossain vaiheessa kokonaan. Luin jostain että näitä ei enää lisätä, vaan laji poistuu sitten kun viimeinenkin kuolee.
Kuningasmerikotkalle voisi joku aktivisti järjestää "vapauta minut luontoon" -kampanjan. Todella säälittävän näköistä kun iso lintu lentää pienessä häkissä ympyrää, tosin aika taitavasti se sen tekee. Vain silloin tällöin siipi hipaisee verkkoseinää. Käykääpäs itse katsomassa paikanpäällä.
Kuningasmerikotka. Katse vapauteen, vaan turhaan...
Korkeasaaren ongelma on sen alueen pienuus. Jos vertaa vaikka Ähtärin eläinpuistoon, on Korkeasaari todella sekava ja mutkikas. Ähtärissä on todella helppo kävellä tietty reitti jonka varrelta pystyy näkemään kaikki eläimet. Mutta joku viisas voisi joskus suunnitella Korkeasaareen jonkunlaisen reitin, jota seuraillen näkisi kaikki eläimet. Nyt siellä pitää haahuilla ristiinrastiin että näkee suurimman osan, ja silti aina jää joku näkemättä. "Oho, toi yks on näkemättä mutta se on ihan tuolla toisella puolella - ei jaksa enää sinne mennä".
Suokukkojen kosiotanssi. Kannattaa EHDOTTOMASTI käydä katsomassa, sillä näitä jää huomaamattaankin seuraamaan pitkäksi aikaa. Ehdottomasti paikan parasta antia.
Ähtäri pesee Korkeasaaren kyllä viihtyisyydessään, vaikka eläintarjonta onkin suppeampi. No, keli oli hyvä eikä paikka ollut täynnä kirkuvia kakaroita. Kannatti mennä heti aamusta kun paikka aukesi. Sellainen reissu oli se. Muuten, myös Ranuan eläinpuisto on käymisen arvoinen. Tosin olen käynyt vain kerran ja sekin tapahtui pienessä tihku/räntäsateessa. Mutta muistikuvat ovat silti mukavat:)
